United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuullessaan Virginian nimeä mainittavan hän vavahti ja siirtyi etäämmälle, huolimatta äitinsä äänestä, joka pyysi häntä pysymään ystävänsä vierellä. Hän vetäytyi yksinään puutarhaan, missä istahti Virginian kokospalmun juurelle, katsella tuijottaen lähteeseen.
"Herrani on tähän asti vielä aina tavannut minut sieltä, jossa minun piti olemankin, ja niin hän nytkin tapaa. Jumala antakoon minulle voimaa olla kestäväinen ja kärsivällinen tässä koetuksessa. Elisabetin kohta on ihan toinen, hänen kyllä tulee katsoa, mitenkä saisi lapsi parkansa..." Lausuessaan "lapsi"-sanaa vavahti hän taas ja hänen katseensa arasti kääntyi hänen omaan nukkuvaan poikaansa.
Niin, tämä se epäilemättäkin on; kyllä minä olen arvannut oikein". Hän oli nyt ehtinyt tuvalle ja lähestyi pientä akkunaa. Pöydällä paloi kapea kynttilä pullon suussa ja ympärillä istui kolme miestä, jotka nähdessään Erkki vähän vavahti. Ne olivat Antti Tikkanen, Jussila ja venäläinen katteini Demonov. Pirtin seinät olivat niin ohuet, että Erkki selvästi saattoi kuulla kaikki mitä puhuttiin.
"En, minä olen palveluksessa", sanoi Amrei ja katsoi häntä lujasti silmiin, mutta poika oli luoda omansa maahan, silmänluomi vavahti ja hän pidätti sen väen väkisin yläällä, ja tämä ruumiillisen silmän taistelu ja voitto oli kuva sisällisestä taistelusta ja voitosta; hän oli melkein jättää tytön seisomaan, vaan ikäänkuin väkisin pakoittaen itseään sanoi hän: "Tanssitaanpa vielä kerta".
Tahtoisi juosta, mutta lyhyt on askel tähtien tanssilavalla; liukastellen, käsiä ojennellen hoikka naisvartalo astuu rekeä kohden. Jo on luona. Jo heittäysi rekeen. Ja varsa vavahti lähteäkseen. Nyt, nyt kohta kiristyvät ohjat, nyt kohta jälleen juoksen myrsky vihurina. Mutta käskyä ei kuulukaan. Reessä ovat hiljaa, hiljaa, niinkuin korkealla taivaalla, missä tähti äänetönnä putosi...
Ylioppilas nukkui makeasti. Luutnantti oli vetänyt kädestänsä hansikkaan voidaksensa polttaa korkkia. Kun Alfhild'in piti antaa sen hänelle takaisin, näki hän tämän kantavan kihlasormusta. Hän vavahti hiukan. "Oletteko te kihloissa? Toivotan onnea!" "Kiitoksia?" "Miksi ette ole ennen kantanut sormustanne?" "Senlaisia pikkukaluja ei kanneta aina kesälomilla, kun tahdotaan pitää hauskaa."
Mitä tahdot?" jatkoi Sandy, ääni koko oktavi ylempänä. "Nouse seisoalle, sinä hirmuinen ihminen!" sanoi Miss Mary kovin äkäisenä. "Nouse tuossa paikassa ylös ja mene kotiin!" Sandy nousi hoipertuen. Hän oli kuuden jalan korkuinen ja Miss Mary vavahti. Mies horjui muutamia askeleita eteenpäin ja pysähtyi sitte. "Mitä varten minä menisin kotiin?" kysähti hän äkisti juopuneen yksitotisuudella.
Joku oli nähtävästi luullut häntä siksi otukseksi, jota hän niin paljon sekä ulkonaisesti että sisällisesti muistutti. Mitä se oli? kysyi nainen Martilta. Musta Jooseppi tuossa tahtoi tappaa teidän armonne, vastasi Martti, ja hänen rehellinen kalastajasydämensä vavahti. Talonpoikaisnaisen jalo otsa synkkeni hetkeksi, mutta pian hän oli taas selvillä siitä, mitä hänen oli tehtävä.
Kuinka paljon olettekaan jo minun hyväkseni tehnyt. Jollei olisi teitä... hän aikoi jotain sanoa, ja hänen äänensä vavahti. No te ette nyt ainakaan saa kiittää minua, sanoi Nehljudof. Miksi tässä tiliä tekisimme? Meidän tilimme on Jumala laskeva, sanoi Katjusha ja hänen silmänsä kiilsivät kyyneleisinä. Kuinka hyvä te olette, sanoi Nehljudof.
"Jos viivyttelette semmoisilla esteillä," sanoi hän, "niin täytynee minun uskoa, että olen loukannut teitä." Hän vävähti ja katsoi ylös. "O! ei! ei!" sanoi hän viattomuudessaan; mutta samana hetkenä, kun nämät sanat olivat päässeet huuliltansa, älysi hän minkä merkityksen Vendale oli niille antava. Hänen tunnustuksensa oli vasten tahtoansa tullut ilmi, ja ihana punastus kaunisti nyt poskiansa.