Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Au revoir, herra parooni! Hänen majesteettinsa kuningas! ilmoitti samassa kamaripalvelija, ja puheen solina salissa vaikeni kuin taikaiskusta. Kaikkien huomio kääntyi isoon oveen päin. Ovet avattiin, ja kuningas astui sisään emännän seuraamana, joka oli ollut häntä vastaanottamassa suuren sisäänkäytävän yläpäässä.
Toini ei voinut pitkään aikaan vastata. Viimein hän sanoi hiljaa, tuskin kuuluvasti: Minähän aina vain olen ollut vastaanottamassa. Ystävän suuri, ihana etuoikeus on ottaessaan voida antaa, antaa jo siten että ottaa. Lämmin kuin äidin hyväily oli sanojen sointu, mutta käsi, joka puristi Toinin kättä, oli kylmä. Ruusuja, ostakaa ruusuja, tarjoili pieni kukkasten myyjä kadun kulmassa.
Liikettä ja humua oli öisin niinkuin päivinäkin, öisin melkein vielä enemmän. Kiire oli, ja Pohjolan kesä on lyhyt. Mutta alkukesästä ovat yöt yhtä valoisia kuin päivätkin, ja ihmiset nukkuvat silloin vain nimeksi. Hannakin oli valvonut koko yön. Paloniemeläiset olivat hekin olleet lauttoja vastaanottamassa; ainoastaan Iisakki oli aamupuolella yötä mennyt nukkumaan.
Vaunut pysähtyivät ja ravintolan portailla näkyivät vuorineuvos Rabbing, vapaaherra Carp ja pari näiden ystävää ranskalaista herraa jo heitä vastaanottamassa. Ranskalaiset herrat olivat pankinjohtajia. Rabbing oli kutsunut heidät tutkistellakseen heidän mieltään erään miljonalainan suhteen, jonka Johannes tiesi olevan tällä hetkellä mitä tärkeimmän hänelle. Se oli juuri niin Rabbingin tapaista.
Kantoiko sinut hevosesi niin kepeästi tänne, eikö se arastanut verihurmetta ja sitä henkeä, joka, paljas miekka kädessä, on portilla vastaanottamassa sinua? Astu alas! Niin on sulla toinen jalka haudassa! ja niinpä molemmatkin! Niin, niin, sivele ja taputtele vaan viimeinen kerta sen kaulaa, uljaan palveluksen edestä! Ja minulla ei ole valinnan sijaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät