United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan muuanna puolen päivän aikana tuli hän erään nuoren, oudon herran kanssa vastaani. Silloin kuohahti minun suonissani. Että hän uskaltaa! Ja kuka tuo lienee? Minä tahdoin tietää sen, ja sainkin. Se oli hänen uusi konttoritoverinsa. Vai konttoritoveri! He ovat siis joka päivä yhdessä! Samana iltapäivänä istuin työpöytäni ääressä nojautuen vasenta kättäni vasten.
Synkän äänettömyyden jälkeen Teoderik jatkoi vihdoin: "Niin, vanhus, tämä oikea käteni sinähän tiedätkin sen on surmannut jalon sankarin pitopöydässä, hänen ollessaan vieraanani. Kuumana pärskähti hänen verensä kasvoilleni ja loppumaton viha liekehti vastaani hänen sammuvasta silmästään.
Antti-maisteri tuli vastaani iloisella hymyllä ja tervehti minua lauseilla, jotka hiukan muistuttivat tuosta vanhasta helsinkiläisestä. Hänen silmässänsä oli kirkas loisto ja otsallansa rauhan tyyneys. Samassa tuli Helmi-rouvakin sisään, vaan kun seisoin hiukan syrjässä, ei hän minua heti huomannut.
"Me tulemme kohta, neiti Meadowcroft", sanoi Naomi. "Minä en halua laisinkaan tunkeutua teidän salaisuuksiin, neiti Colebrook". Tällä terävällä vastauksella lähti naispappimme rukouskirjoineen köökistä. Minä kävin Naomia vastaan ja astuin huoneesen lasi-oven kautta. Hän tuli kiihkeästi vastaani. "Tuopa on seikka, jonka suhteen en ole aivan levollinen", sanoi Naomi.
Ensi kerran aioin jälleen viiden viikon kuluttua mennä sveitsiläisrakennukseen; tätini oli nimittäin muutamilla rivillä nuhdellut minua, että kovasti laiminlöin häntä, vaikka isäni jo oli terve jälleen. Etehisessä syöksi Charlotte vastaani. Minä peljästyin hänestä senkaltaista hurjaa voittoriemua en ollut milloinkaan nähnyt ihmiskasvoissa.
Lapsuuteni lempeät muistot virisivät uuteen eloon, kaikki kodin rakkaat tapahtumat kaukaisimmiltakin ajoilta virtailivat mielessäni, kaikki ihana ja kaunis, jonka olin nähnyt tai josta vaan olin uneksinut, tuli nyt vastaani siinä siintävässä loisto-maailmassa, johonka tänä iltana olin päässyt.
"Rouva tuli vastaani etuhuoneessa; silmänsä olivat vettyneet ja hän loi katseensa alas. "'Antakaa tänne lapseni, sanoi hän vaan, ja otti pienokaisen minulta. Oli kun ukkonen olisi iskenyt eteeni, sillä sellainen ei hän ollut koskaan minulle ollut. Samassa tuli käly ja mittaili minua katkerilla silmäyksillä; sitte hän niiasi ja astui syrjään.
Signe neiti kiiti kohotetuin käsin poikki pihan; portailla hän, lainkaan pysähtymättä, lausui pari sanaa isälleen ja jatkoi sitä menoa sisään saakka. Hän kiiruhti viemään hyviä uutisia äidilleen. Malmfelt ja herra Ruuth tulivat iloisina vastaani. "Vai niin! Sepä hauska, että onnistuit! En tiedä, kuinka oikein kiittäisin sinua." Malmfelt puristi kättäni. Herra Ruuth löi minua tarmokkaasti olalle.
Kasvoja en tosin nähnyt, mutta vartalo, pituus, käynti ja koko ryhti oli juuri kuin Eeron, ja hän se oli, siitä ei mihinkään pääse. LEENA. Kun et sentään kuulustellut paremmin. ELLI. Enkö sitä tehnyt sitten! Juoksinhan kuin mieletön kadulta toiselle ja kyselin kyselemistäni ihmisiltä, jotka vastaani tulivat.
Tuo suloinen olento tuli heti vastaani, ja tarjoten kättään minulle, lausui hän surunsekaisella äänellä: 'Kyllä tiesin sinun tulevan, sillä olen hartaasti rukoillut Jumalaa sinun sydäntäsi pehmittämään. Sano, rakas Mikko, miksi minulle suutuit?