Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kuulumattomalla vauhdilla syttyivät kokonaiset kadut tuleen. Ihmiset, jotka olivat paenneet ulkopuolelle kaupunkia tai asettuneet vesijohtokaarille, koettivat liekkien väristä arvata, mikä aine milloinkin paloi.
Päivänsäteen kaltaisena sanomana se tuo pilkistyksen väristä ja lämmöstä kirjanoppineen ajatusmaailmaan ja kynäntuotteisiin. Mutta aikojen muuttuessa ei pelkkä lukeminen ja kirjoittaminen riitä eristetyimmänkään työhuoneen asukkaalle.
Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne.
Yhä useampi heistä oli vuorelta palatessa tullut häntä tervehtimään, aina tuon tuostakin oli joku uusi isän vanha tuttava tullut hänelle kättä pistämään: »Pitää tulla oikein kädestä pitäen Haakmanni-vainajan poikaa tervehtimään» »Minä tunsin teidän pappanne» »Oltiin toki niin hyvät ystävät mammanne kanssa» ja häntä melkein häiritsi, ettei hän voinut sulautua heihin, niinkuin olisi tahtonut, ettei taitanut puhua heidän murrettaan ja että hänen pukunsa niin räikeästi erosi heidän vaatteistaan, niiden väristä ja kuosista.
Ka, miks'et osaa. Sanot puodissa, että se tulee herrasväen lapsille, niin antavat hyvää. Mutta minkä väristä? Se nyt on se sama. Kaiketi mustaa, arveli Riitta, koska heillä on suru. No, osta mustaa. Mutta joutuun nyt, että pääsen neulomaan. Kysy samalla vielä kuinka rouva voi. Onko tervennä edes? Kysytään vaan.
Kirjettä lukiessaan oli Ester alkanut väristä, ja vaivoin hän oli päässyt kirjeen loppuun. Rikberg tuskin ymmärsi viimeisten sanain merkitystä. Hän tuki Esteriä, ettei tämä kaatuisi, otti kirjeen ja itse sen luettuaan vasta täysin tajusi sen kamalan sisällön. Rikbergin kädet pusertautuivat nyrkeiksi ja koston kirous karkeloi hänen huulillaan. Ester tuskan valtaamana katsahti häneen.
Niin kului vuosi seuraavaan syksyyn, jolloin hän ehdotti rouvalle, että hänen on muuttaminen ihan pakosta. "Kyllä näen lapsi rukka että poskesi ovat lakastuneet tään vuoden kuluessa, liiaksi olet saanut voimiasi karaista, sen huomaan", sanoi rouva. "Poskieni väristä en paljoa perusta, vaan minä muutoin huomaan, ett'en jaksa virkaani enään täyttää", vastasi Elsa. Semmoiseksi asia jäi.
Teidän sitten olisi pitänyt nähdä hänen istuvan siinä ja muka tuntiansilmillä katselevan pulloa, iloitsevan nimikoristuksista ja lyyjypaperista sekä olevan mielissään viinin väristä ja hajusta.
Koko yön saisi Nelma olla ulkona ... väristä kylmässä ... vaikkapa liiterissä. Niin olisi Sakris tehnyt. Mutta Nelma ei tullut. Harmissaan keitti rampa itse ruokansa ja kahvinsa. Ruokavehkeet ... kattila ja kupit, pyyhinliinat ja kaikki ... joutuivat töhryiseen kuntoon. Niistä oli vastusta ... niin kuin ennen muinoin. Missähän se Nelma viipyi? Missä se juoksi? Sakris tuli levottomaksi...
REETA. Oletko unhottanut riitamme viime kerran tavatessamme tointoisemme Mähälässä sinä samana iltana, jolloin löit Pertin kuoliaaksi? TAAVI. Ahaa nyt muistan! Tuo riita silmiesi väristä. Pilaahan se vaan olikin ainakin minun puoleltani. Mutta taisinpa todella silloin sinut suututtaa, Reeta?
Päivän Sana
Muut Etsivät