Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Se ääni, hävityksen ääni, häntä kiihotti ja riemuitti. Hän heitti murskautuneen jäännöksen uudelleen lattiaan, katkoi vanteet, särki laitapuut survomalla ja viskeli sirpaleita pitkin permantoa. Samalla hänen ajatuksensa jo lensivät vaimoon, petturiin, Kuinka katalasti se olikaan teeskennellyt! Olla olevinaan vaimo, ja samaan aikaan kantaa salavuoteudessa siitettyä pirunsikiötä povessaan.
Milloin tanssittiin pyörissä, milloin taas yhdistettiin vanteet ruunuiksi, milloin hyppivät notkeat pojat niitten yli kaariksi asetettuina. Tätä tehdessä laulettiin latinaisia lauluja, jotka sisältönsä suhteen enimmäksi olivat joulu-lauluja ja neitsyt Marian kunniaksi. Näytteeksi panemme tähän palasen sellaisesta: Ecce novum gaudium Ecce novum mirum; Virgo parit filium, Quæ non novit virum.
Viime mainittu oli alussa mukana, koska oli sama matka, mutta miten olikaan, jatkoi hän matkaansa kotinsa ohi, nähdäkseen tämän omituisen asian lopun. Mutta tähän joukkoon liittyi yhä uusia ja uusia kärrikuntia. Niitä liittyi joka talosta, mistä oli lapsia hävinnyt, ja lisäksi sen talon isäntä, jonka tynnöristä oli hävinneet vanteet. Niin kokoontui lopulta kolmetoista hevosta.
»Kuinka monta kertaa minä olen sanonut sinulle, ettet sinä saa laskea hanhia ulos!» sanoi emäntä ja hyökkäsi kuin salama piian niskaan. Sitte tuli sisäpiian vuoro. »Eikö meillä ole tarpeeksi rikkinäisiä ämpäreitä? Pitääkö tuonkin tuolla seista ulkona, jotta senkin vanteet kalisevat irti? Jos vielä kerran jätät sen sinne, niin kyllä sinut opetan!»
Jos vain minä muuttaa saisin. Oih, kuin sopimattomaksi Ihmislapsi luotu on: Neljän jalan sijaan kaksi; Noin on käydä mahdoton. Vanteet vahvat vaatis maha Ynnä tinakerroksen, Jott'ei juomat oivat pahaa Tekis koko laitoksen. Suunkin pieleen tarvittaisi Suppilo niin sievä, niin, Josta juomat juosta saisi Päivin, öinkin sisuksiin.
Hopea helähtää, edut elämöivät, kulta raudan kukistaa. Kurja, vaivainen vuosisata! Maa maahan liitetään, tuliliitot tehdään, valtojen vanteet tilkitään. Aika laulaa lauluaan. Tehtaat temmeltävät, hammasrattaat ratisevat, vettä, verta roiskuttavat. Milloin valkenet, vuosisata? Työmies nousee, maa järisee, valtaistuimet vapisevat. Aika laulaa lauluaan.
Siltavouti kiitteli: Olipas toki onni, jotta nuo vanteet varastivat ... saa toki niiden avulla hylyt kiini. Mutta rauhassa oli joukko taas viettänyt yönsä saunassa. Aamu valkeni ihana. Eilisiä eväitä riitti vielä ateriaksi. Uudet naurishaudot paistuivat. Oli vieritetty kiviä mäeltä. Oli oltu hevosilla ja kivitetty erästä korkean kuusen latvaa ja niin lähestyi päivä puolta.
Että sinulla symbooliviina olisi, mutta se keksimäsi kilju, ja se omatekoinen usko on sinulle monta häpiää ja useasti kipiää matkaansaattanut. Vanteet se katkoo ja ison kiljun nostaa ja tynnyrinsä maahanjaottaa, ettäs se liiaksi paisua ja ylettömästi pullistua yritti.
"Kuinka usein olen minä sinulle sanonut, ettet sinä saa laskea hanhia ulos?" sanoi Swartin emäntä ja salama iski piian niskaan. Sitte oli tupapiian vuoro. "Eikö meillä ole tarpeeksi rikkinäisiä ämpäriä? Pitääkö tuonkin tuolla seistä ulkona, että senkin vanteet menisivät irti? Jos sinä teet vielä kerran niin, niin minä sinun opetan!"
Helppo oli ne saada irti ja oitis hoksasi Saku ehdottaa: Montako poikaa meitä on... Yksi ... kaksi ... kolme ... neljä ... Vesa viides ... Vikki kuudes ... minä seitsimäs...! Seitsemän poikaa. Hän luki nyt tynnörin vanteet ja ilmotti: Joka pojalle tulee vanne ja sitte ajetaan niitä kepin kanssa pitkin tietä. Oitis olivatkin vanteet irrotetut ja tynnöri lautoina. Ja nyt alkoi iloinen kulku.
Päivän Sana
Muut Etsivät