Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Meri on myrskyllinen ja satamia vailla, maa viljava ja karjanhoitoon sopiva, vaan puita kasvamaton; vedestä on puute, sekä taivaasta tulevasta että maassa olevasta. Ihmiset ovat ruumiiltaan terveitä, ripeäluontoisia ja työnkestäviä; enimmät raukaisee vanhuus, paitsi ketkä raudan taikka petojen kautta ovat saaneet surmansa; sillä tauti harvoin tappaa ketään.
Nuoruutemme on viinitön humala. Vanhuus jos itsensä nuoreks juo, hyveistä verrattomin on tuo. Elämä suruista huolen pitää, rypäleistä lohdutus itää. Suuret ja pienet päällä maan kutovat haurasta verkkoaan. Tyytyväisnä keskeen sen asettuvat he istuen. Mutta jos osuu heihin luuta, huutavat kohta he täyttä suuta, ett' on rikottu palatsi valtainen.
Uupuneena paneutui tyttö siihen levähtämään. Tuli kontio pesälleen, otti tytön vaimokseen, ja sai tyttö kontiolle pojan. Kului aikaa vähäisen, pirahteli pikkuruisen, niin jo kasvoi poika mieheksi, ja isä vanheni. Sanoi isä eräänä päivänä vaimolleen: »En jaksa elää minä, vanhuus vaivaa, ikä uuvuttaa.
Sen vanhuus oli aikaa sitten tehnyt sen kankeaksi ja jäykäksi, ja aina kun nuoret tytöt seisahtuivat katselemaan jotakin kaunista näköalaa, pani se maata heitä lähelle ja odotti heidän liikkeelle lähtöänsä, silmät ummessa ja koko olennossa semmoinen tylsyys, joka ei ollenkaan sopinut suojelijana-olijalle.
"Minun poikani on häneltä pään pyörälle pannut", sanoi Nevalainen. "He rakastavat toisiaan ja vihaavat lähimpiään. Ennen kunnioitettiin vanhempia ja heidän tekojaan pidettiin viisaina; nyt nuoruus ymmärtää enemmän kuin vanhuus, joka panee toimeen muka vain hullutuksia." "Paljon totuutta tuossa puheessa!" sanoi rovasti.
Sydämensä sisimmässä pohjassa, ajatteli hän kuinka vanhuus läheni ja kuinka hän ei tulis jättämään yhtään lihastaan ja verestään jälkeensä joka ottais kauppa-asiat toimeksensa. Hänen ainoa perillisensä, pasha, kenties kyllästyisi odotukseen, ja kukapa silloin estäis häntä musertamasta lapsetonta muukalaista ja panemasta hänen näin kalliisti ansaituita aarteitaan takavarikkoon.
Vastustamattomasti oli silloin moni säde Natsarealaisen lempeästä, suloisesta rakkausopista tunkeutunut kasvavan lapsen sydämeen. Nyt kun vanhuus ja huononäköisyys olivat tehneet vanhuksen avuttomaksi, korvasi Mirjam lemmekkäällä uskollisuudella lapsuudenaikaisen hoitajattarensa vaivat. Liikutettuna Arria otti tuon uskollisuuden ilmaukset vastaan.
Niin, te sanotte niin, mutta Frans, minä en saa koskaan voimiani takaisin; vanhuus on parantumaton tauti... Jos minun silmäni olisivat terveet, mutta nyt ei numero kahdeksan riitä kauvemmin. Ah, saattaisi ehkä luutnantti, joka asuu Tukholmassa, toimittaa minulle väkevän silmä-lasi-parin tuon Leja'n luota.
Hänen eläkeikänsä lähestyminen on hänen lopullisesti toivottu satamansa, eikä vanhuus kauhistuta häntä, niinkuin se kauhistuttaa meitä. Silloin kun hän ei enää itse jaksa tehdä tehtäviään, pyytää hän apulaisen ja saa sen... Mutta pankaa te, pankaa te toinen puolestanne työskentelemään ja palkatkaa sijainen toteuttamaan aatteitanne!»
Nuorempana oli hän myöskin pitäjässään lautamiehenä ja kuudennusmiehenä. Vaan keskievarin virka ei näy oikein hyvin vaikuttaneen Pentti Lyytiseen, Sillä hän rupesi liian ahkerasti lasia kallistelemaan, ja se lienee myöskin tehnyt ennenaikaisen lopun hänen luottamusviroistaan. Keskievarina hän kuitenkin pysyi aina siksi asti kuin jo vanhuus tuli esteeksi, parina vuotena ennen kuolemaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät