Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Kun ukko Sievon kunnianarvoinen harmaa pää tuli kirkon ovella näkyviin, olivat Venäläiset jo aidan luona. Venäläinen jääkäri tähtäsi vanhusta, mutta ei osannutkaan; luoti kiiti vinisten ovilautaan. "Vielä ei ollut minun viimeinen päiväni tullut", sanoi ukko itseksensä, vitkalleen astuen kiviaidan luo, jossa ampuminen jo oli alkanut.
Henkeni on hallussasi, anna minut ilmi; minä en pakene; minä kuolen uskoni edestä ja siunaan sinua kuollessani. Pakene täältä, sanoi Lucia, saat aikaa huomiseen saakka. Mutta ainoastaan sillä ehdolla, ettet enää koskaan puhuttele tätä vanhusta, jonka olet tahtonut häväistä. No niin, sanoi jesuiitta alakuloisesti minä pakenen, mutta minä jätän tänne kauniin unelmani paremmasta tulevaisuudesta.
Kreivillä oli jo määrätty paikkansa teepöydässäkin, ja eräänä iltana kävi hän hyvin levottomaksi, kun Wengel hajamielisyydestä, joka vanhusta erilaisten toimiensa suuren paljouden vuoksi melkein aina vaivasi, oli pannut hänen ruoka-aseensa pöydän päinvastaiselle puolelle, josta hän ei voinut läheskään niin hyvin nähdä Roosan kasvoja, hänen teetä kaataessaan.
Minä olen tunnustanut kaikki, kavaltanut kaikki: hän tietää, että te olette täällä ja tulee asevoimalla. Armollinen herra! katu-ovea avataan. Ah Lindor! Rosina, te rakastatte minua! Minä en pelkää ketään, ja te tulette minun vaimokseni. Minä saan ilon vuorostani rangaista tuota ilettävää vanhusta!... ROSINA. Ei, ei; armahtakaa häntä, rakas Lindor!
"Hän näyttää tyytyväiseltä ja iloiselta", murisi hän itsekseen. Silloin Rautgundis tointui. Hän silmäsi nopeasti ympäri salia. Kaikki värttinät seisoivat paitsi Liutan. Kaikki katsoivat uteliaana vanhusta. "Miksi te ette kehrää, laiskat harakat", huudahti emäntä ankarasti.
Sinne hän sen sitoi ja vartosi aikaa. "Mutta tilaisuutta ei heti tullutkaan. Vanhusta ei saatu lähtemään kotoaan pimeän tultua. Useita kertoja hiipi Stapleton turhaan koirineen nummella. Näillä hänen retkillään sattui niin, että talonpojat saivat nähdä hänet, tai oikeammin hänen apurinsa, joten taru helvetinkoirasta sai uutta vauhtia.
Majurin täytyi itsekseen kyllä tunnustaa, että hänen tyttärensä kauneus ei vastannut hänen töitään; mutta kun Maria iloisesti laski kätensä isänsä kaulan ympäri, kun Maria, niinkuin ennenkin, käänsi harmaat viikset syrjälle ja nauraen suuteli vanhusta, oli tämä voitettu. Maria tiesi suudelmalla saavansa mitä tahtoi.
Silloin olisi teidän pitänyt nähdä vanhusta, miten hän vihasta ihan liituvalkeana juoksi huoneesen ja toi pyssyn ja huusi: 'ken minua pitää petturina, sen ammun paikalla kuoliaaksi kuin koiran'. Silloin juoksivat he kaikki pois, ja minä en sitä asiaa luonnollisesti voinut yksinäni saada aikaan. Mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Tämä oli kuitenkin peitettynä erään ilmauksen varjoon, joka elävästi muistutti tuota vanhusta hänen onnellisimpina ja puhtaimpina hetkinänsä. Silloin näki tuon vanhuksen, kuten nyt pojankin silmissä ja suun ympärillä jotakin, jota ei saattanut nimittää muuten kuin sanalla "Uljas" jotakin, jota ei saata kuvailla, mutta joka kuitenkin löytyi.
Töminän kuultuaan vaimo kääntyi ja katsoi kämmen silmien päällä pajukkoon. Vanha hevospaimen kääntyi vävyynsä: "Jää tähän", sanoi hän, "minä tahdon ensin häntä puhutella", ja hän ratsasti edelleen. Vävy jäi odottamaan, me seurasimme vanhusta. Vaimon luo päästyään hevospaimen hyppäsi ratsun selästä: "No, tyttäreni", sanoi hän, "minä tuon uutisia; nämät ystävät ovat nähneet herrasi".
Päivän Sana
Muut Etsivät