Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Hän katseli kuin harson läpi kuin jotakin rakasta ollutta ja mennyttä , miten hänen ihailtu komea vaimonsa liikkui ryhdiltäänkin hiukan erikoisena, ja hänen mielensä tuli liikutetuksi, kun hän joutui ajattelemaan, että vanhukset olivat ehkä viimeistä kertaa heidän luonaan täällä! Oli lämmin iltapäivä. Ikkuna oli auki ja Jakob kuljeskeli konttorihuoneissa.
Kaupungista vapaaehtoisina kaikki paitsi muonituksesta huolehtimaan jääneet ... hm, heissä oli tosin myöskin Tommolan tapaisia. Kuusikymmenvuotiaatkin vanhukset, jopa pienet poikanaskalit tappelemassa. Miten se oli mahdollista ... etteivät he pelänneet?
Ovi sulkeutui hänen jälkeensä. Siihen jäi Gunhild seisomaan. Bårdin ajatukset olivat viime aikoina taaskin kääntyneet Signeen. Vanhukset olivat oikeassa: Signe hänelle sopi, vaan ei tuo toinen. Signeä hän oikeastaan olikin ensin rakastanut ja Signeen hän luotti.
Mikon mentyä huoahtivat vanhukset helpotuksesta.
"Kotiin", vastasi Juhana. "Tahtoisin tavata vanhempiani, ennenkun sota puolelta tai toiselta tekee esteen." Seurasi äänettömyys. Vanhukset olivat alakuloisina Juhanan päätöksen johdosta. Ja Anna? Hänen rinnassaan riehui tunne, jota hän nyt enää tuskin voi muiltakaan salata.
Minä kuuntelin oikein avossa suin, kun kuulin papin selittävän, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Vanhukset olivat minulle jo satoja kertoja selittäneet, että semmoista kuin minua ei rakasta Jumala, joka olen tottelematon vanhemmilleni.
Hän olisi tahtonut puhutella Alfhildia, mutta ei saanut siihen koskaan tilaisuutta. Alfhildia oli Åsbjörnin mielestä viime aikoina vaikeampi tavata kuin ennen. Eipä aikaakaan, niin teki Knut Åsen asiaa Daleen. Ja niin hyvin ottivat vanhukset häntä vastaan, että hän rohkeni tulla toisenkin kerran. Alfhild ei siitä ensimmältä pitänyt.
Olisivat panneet meidät ihan yhteen, meinailevat vanhukset, kuinka hauska olisi haastella vanhan toverinsa kanssa elämän vaiheista ja kokemuksista.
Muutamat kyllä olivat kaatuneet, mutta ijän kaatamina; ruohoa ja kukkia kasvoi maassa, jonka nuo metsän vanhukset olivat kaatuessaan repineet irti mahtavilla juurillaan. Erotettuina muista muodosti kaksi puuta eri ryhmän; ne olivat kaksi korkeata petäjää.
"No, niin olemme siis yksimielisiä!" sanoi mestari Wunderlich arvoisalle herra Waldillensa, niin kuin hän häntä yhä eteenkinkäsin kutsui ja jonka kättä hän puristi. "Koteutukaa ja olostukaa vaan ja tulkaa sitten alas luoksemme ja pitäkää hyvänänne halpa ateria. Tahdotteko osottaa meille se kunnia?" Georg myöntyi ja vanhukset iloisesti jutellen jättivät hänen.
Päivän Sana
Muut Etsivät