Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
»Minä ne vaan säilyttäisin.» Vanhukset olivat vähän hämillään.
Nämä molemmat vanhukset eivät paljon puhuneet; Ibrahim istui itsekseen hiljaa paikallaan, poltti pitkästä turkkilaisesta piipustansa ja räpytti useita kertoja silmiään.
Jos olisit kuollut ja minä olisin esiintynyt sinun perillisenäs, kaupungin vanhukset olisivat sanoneet: "Emme ole ikäpäivinämme kuulleet sanottavankaan että vanhalla Mansurilla on ollut poikaa tahi tytärtä," ja kukapa muu kuin pasha olis silloin tullut sinun perilliseksesi.
Baukiin hämmästynyt näkö huomautti Filemonillekin tämän ihmeen. Vanhukset katsahtivat toinen toiseensa ja ymmärsivät nyt molemmat vieraittensa olevan jumalia eikä halpoja ihmisraukkoja.
Sitten kuume lakkasi ja sairas vaipui pitkälliseen uneen. Herättyään oli hän terve; voimatkin palasivat vähitellen. Mutta Simossa taisteli paha ja hyvä. Kuin vanhukset muistuttelivat valan, esteli hän: "Emme vielä muuta; ei Hanna ole vielä täysin terve; vähän aikaa vielä." Siten hän tinki tuntonsa kanssa niinkauan että paha voitti hyvän.
Kun ratsumestari seitsenvuotisen sodan loputtua, kunniamerkillä koristettuna, tuli rykmenttinsä kanssa erääseen kaupunkiin kotiseudullaan, tulivat vanhukset sinne monivuotisen eron perästä jälleen tapaamaan poikaansa. He odottivat häntä torilla. Niin pian kuin poika tunsi vanhempansa, laskeutui hän heti alas hevosensa seljästä ja syleili heitä, vuodattaen ilokyyneleitä.
»Sitä nyt ei vielä tiedä», nauroi emäntä. Mutta kysymys tuntui häntä huvittavan. »Eiköpähän vaan? Minkä vuoksi te ette sitten anna minun haltuuni niitä velkakirjoja?» »Ei niitä anneta», vanhukset taas melkein yhtaikaa sanoivat. Mikon silmät iskivät. »Niin niin, te tietysti annatte lisää, jos Janne sattuu tarvitsemaan muutamia tuhansia.»
Hän oli yksi niistä neljästä tai viidestä oppineesta, jotka perinpohjin osasivat meidän talonpoikais-kieltämme. Tietämätöntä tosin on nyt jo, onko tuota kieltä enää olemassakaan, sillä nykyinen rahvas on unohtanut kielensä ja vanhukset, jotka sitä selvään puhuivat, ovat jo kuolleet.
Jos hän olisi voinut tehdä sen, kuten alussa, olisi hän luultavasti vihdoin päässyt voitolle. Hän olisi voittanut miehensä kunnioituksen ja sitte myöskin varmasti hänen rakkautensa. Viisi vuotta on kulunut. Tuomelassakin on sillä aikaa muutoksia tapahtunut. Vanhukset ovat kuolleet, mutta kaksi nuorta vesaa on heidän sijassaan kasvamassa, tyttö ja poika. "Oikein mielilapset," sanovat imarteliat.
Sekä miehet että koirat olivat nyt levänneet ja virkistyneet, hyvissä voimissa ja täysin reippaat. Eikä paluumatkalla vitkastelutkaan. Parin viikon kuluttua oltiin kotona ja mentiin halmeen poikki mökille. Täällä miehet hämmästyivät, sillä ovi oli pönkitty kiinni, ja ympärillä olevasta hangesta saattoi nähdä ettei tuvassa ollut asuttu isoon aikaan. Mitä oli tapahtunut, ja missä vanhukset olivat?
Päivän Sana
Muut Etsivät