Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Poiaks aigiinkantaja-Zeun valesuut sua väitti, sillä sä paljoa jäljemmäs jäät miehiä noita, jotk' oli synnyltään Zeun kantaa taattojen aikaan. Vaan jalo Herakles miten valtava mies oli ammoin, taattoni, tarmoltaan ikiuljas, leijonamieli! Tännepä kerran, saadakseen hevot Laomedonin, saapui, kuus oli laivoja vain, vähä miesluku myötä, Ilionin toki sorti ja vain kadut autiot jätti.
Mutta kuitenkin viimeinen ajatus, ja jos ei juuri selvä ajatus, niin valtava tunne jäi semmoinen, että Elsalle olisi turvallisinta puotineitsyenä jossain hyvässä kauppamiehessä. Muualla voisi hän joutua suurten viekotusten alaiseksi. Niin oli kasvanut taas kiihkeä halu saada Elsa koulutetuksi, että se olisi kykenevä tuohon toimeen. Viion leski nousi yhä varemmin työlleen kuin ennen.
Mutta tähänkin sukkela tyttö kohta keksii osaavan vastauksen; kuvattua vaivaa vastaan asettaa hän toisen vaivan, vieläkin suuremman, syystä, ettei siitä olisi mitään palkintoa: »Mene en Wäinölän ukolle, Ikivanhalle varaksi! Vaiva vanhasta tulisi, Ikävä iällisestä». Sillä onkin nyt asia ratkaistu; äiti, vaikka muuten valtava, ei koetakaan pakoittaa tytärtänsä.
Nyt posken on kuihtunut kukka, Kesän jälkeen tullut on syys, Sydämmenkin valtava roihu On hiiltynyt, hiipynyt, Ja vuodet on unheen tuhkaa Sen hehkuhun heitellyt. Mut joskus sentään hiilus Se vieläkin hehkottaa, Ja kaihtien »vieraansilmä» Tuhan keskellä tuikuttaa, Se kasvaa, hohtaa, loistaa Ja taaskin lämpöä luo, Vain hetken sitte sen päälle Taas vuodet tuhkia tuo.
Päivän Sana
Muut Etsivät