Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Onhan nyt vielä kyllin valoisa. LIINA. Tapahtukoon tahtonne. Mutta, suokaa anteeksi, minun pitäisi tänään vielä keriä villalankani. VARRO. Saanko olla kerinpuina? LIINA. Saatte, kiitoksia, vaikka se on jotensakin vaarallinen toimi. Onneksi olen naitu, joten vaara nyt ei voi tulla kysymykseenkään. VARRO. Niinkö luulette? KAARLO. Suokaa anteeksi, tulen ehkä sopimattomaan aikaan? VARRO. Et suinkaan.
Ja onnellisina, iloisina menivät he huoneihinsa. Ah, viimeinkin kahden kesken, sanoo Helena, aivan kahden. Noiden meitä ympäröiväin muurien ulkopuolella on pimeys, kevätkylmä, makaava maa ja tähtitaivas. Täällä sisällä on valoisa, lämmin ja suloinen.
Jo antiikkisella ajalla useat tutkijat hylkäsivät tämän selityksen, joka tuskin onkaan kielitieteen kannalta puolustettavissa. Muita selityksiä mainittakoon: valon ilmaisija, valoisa, seestä tuottava. Mitä tällä sanalla alkuaan on tarkoitettu, on kuitenkin tuntematonta.
Päivä oli raitis ja kaunis, koko kylä oli auringon valaisema, ja huurteiset puut kimaltelivat mihinkä vaan katsoi. Tämä valoisa näköala loi häneen uutta voimaa. Hän kuivasi kyyneleensä ja katseli taas ympärilleen. Missähän hän on? Tuleeko meidän ainiaaksi erota? Tukahuttava tuska puristi uudestaan hänen sydäntänsä.
Tällainen oli siis nainen, jonka arvoinen ei hän pitkiin vuosiin ollut katsonut olevansa, jonka siunausta hän oli tähystellyt kuin saavuttamatonta päämäärää. Tämä oli se valoisa olento, jossa hänestä näytti kaikki hyvyys ja puhtaus yhtyneen ja jota hän oli katsonut saastuttaneensa, jos mainitsi hänen nimensä samassa hengenvedossa kuin Reginan. Ja Regina!
Mikä omituisinta, hän ei tuntenut minkäänlaista kipua; hän ei kaatunut eikä horjahtanutkaan siinä hirveässä raivon puuskassa, joka hänet oli vallannut. Uusi tunneala oli valoisa ja elävä hän oli saavinaan jäseniinsä aivan uutta nuoruuden hehkua. Hän oli tulemallaan hulluksi mutta hän ei sitä itse tiennyt! Nydia ei ollut vastannut hänen ensimäiseen kysymykseensä hän ei kyennyt puhumaan.
He istuivat penkkiin, siunasivat, ja äiti rukoili hartaasti, että Jumala antaisi voimaa ja taitoa Erkille, jotta hän saattaisi niin julistaa Herran sanaa, että se ihmisiä ohjaisi oikealle tielle. Kun hän näin oli huokauksensa korkeuteen lähettänyt, katsoi hän ympärilleen. Kirkko oli valoisa ja ihmisiä oli tullut läheltä ja kaukaa.
Ja isä tuli kynttilä kädessä käytävää pitkin, ja mitä lähemmäksi hän tuli, sitä kirkkaammaksi kävi aina valo, niin että se viimein peitti isän ja täytti koko huoneen. Epätoivon ponnistuksella hoiperteli Roosa ylös. Valo, jonka hän oli nähnyt, olikin todellinen koko huone oli valoisa. Mutta valo tuli ulkoapäin pihasta Roosa hyppäsi ikkunaan. Suuri Jumala! hovi paloi.
Pohjolan valoisa kesä ei ole niin kirkas, kuin minun sieluni oli nuoruuden aikana. Niinkuin koivu kasvaa korkeiden pihlajain suojassa, tietämättä vielä mitään myrskyistä ja aivan aavistamatta vielä kesäajan kuumuutta, niin kului minunkin nuoruuteni onnessa ja toivoni oli raitis.
Sitte minun täytyi jättää asuntoni, hauska valoisa huoneeni, josta oli näköala virran yli, ja muutin pieneen ahtaaseen komeroon pihan puolella, missä en nähnyt aurinkoa enkä kuuta. Mutta vielä vaikeampi kuin huoneestani oli minun luopua eräästä toisesta nautinnosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät