Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Harppujen ja sympalien iloinen ääni oli lakannut. Joukko naisia tuli juosten portailta ja hajosivat pitkin puutarhaa. Kun Naomi ja Klaudia kiiruhtivat sinne, kohtasivat he ensin emännän usean palvelian seurassa, jotka kantoivat kulta- ja hopea-astioita, kalliita maljoja ja kankaita. Niitä he näyttivät olevan innokkaat hävityksestä pelastamaan. "Onko valkea valloillaan?" kysyi Naomi pikaisesti.
Mutta kaiken vanhan joukossa esiintyi kuitenkin ihmeellisimpänä Katajanokka, jonne ei vielä siihen aikaan ollut vähimmässäkään määrässä ulottunut se repimis- ja rakennusinto, joka oli kaikissa muissa kaupungin osissa valloillaan.
Mervian soissa makaa kirot ja sieltä ne sumuna nousee, nousee, nousee! Tulee kiivaasti kunnaalta alas, menee oikeanpuoleiselle tielle. MERTSI Vavisten: Se oli kamalaa! URDIS Tämä on kauhistuksen päivä! EILA Kaikki hornan henget ovat valloillaan! URDIS On hiipinyt ylös kunnaalle: Jumalat! Urmas on noussut uhrikivelle! EILA Rientää Mertsin kera ylös: Kuinka hän uskaltaa!
ROINILA. Ei totuutta kieltää saa. MAUNO. Anna Ollin morsian. Jo nyt on maailma nurin! OLLI. Ja sinun tuulentupasi kellellään. Mutta kuka käski niitä niin korkeita rakentamaan, kuka käski. Ylpeys tämän teki, sanoi sittapörrö, kun päänsä lankkuun lensi. MAUNO. Tänä päivänä ovat kiusan henget valloillaan. ROINILA. No noh! Hillitse luontoasi, mies. MAUNO. Mitä tuo äskeinen puheenne olikaan?
Verihuurut ne peittävi Ranskan, tuli roihuvi valloillaan, viha vihreenä lieskana loimuu, punahurmeella huuhtovi maan, se allensa tallaa ja ruhjoo, mitä vuossadat suurinta loi, se pirstoo ja syöksevi surmaan, tuhokellot kun turmion soi.
Mutta missä tämä raja oli, sitä hän ei tarkemmin selittänyt, ja vaikeaa se hänelle todellakin olisi ollut, koska peliä kesti aina aamusiin asti, jolloin jo pahimmat tuhlaus-pelit olivat valloillaan ja Pyrell aina vaan oli osallisena. "Kumma kun ei Hovilaista vielä kuulu", virkkoi Kjellqvist, lähestyen pöytää ja ottaen ryypyn. "Tavallisesti hän tähän aikaan jo aikoja on ollut täällä".
Ilta joutui ja vielä olivat koskematta päivällisen tuoksuvat hedelmät, vielä häilyivät valloillaan, vain löyhästi sidottuina ja koristeitta, kiiltävät kiharat. Valkeni aamu, jo heräsivät kukkaset ja perhot, mutta vielä ei ollut Alheidi nukkunut. Viimein sulkeutuivat kuitenkin hänen silmänsä suloiseen uneen ja hänen herätessään oli aurinko jo korkealla taivaankannella.
Se mikä hänestä oli myöskin huolestuttavaa oli kun ei hän voinut silloin aina käyttäytyä mielestään luontaisesti Julian eikä kenenkään kanssa. Kuin ihmeissään katsoi tämä aina silloin hänen silmiinsä, huomatessaan Aarniossa välinpitämättömän mielialan valloillaan. He ikäänkuin kaihtoivat toisiaan. Olipa Julia hänelle kerrankin huomauttanut ettei hän ollut entisen kaltainen.
Ukonnuoli iski alas linnaan, niin että vähän ajan perästä olivat katot ja tornit ilmitulessa ja musta savupilvi nousi tuosta Esterin kiroamasta paikasta. "Tuli on valloillaan!" huusivat kauhistuneet vieraat ja kiiruhtivat oville pelastuakseen liekeistä, jotka tavattoman nopeasti levisivät yliympäri.
Heidän kulkiessaan sitä etsimässä oli Petrean mielikuvitus vielä enemmän valloillaan kuin riehuva myrsky; se näytti hänelle rosvolinnoja, viisaita erakoita, kätketyitä aarteita y. m. m. komeutta, johon tuo savu häntä muka oli johtamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät