Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Valko jaksoi paremmin vetää, kuin myötämaassa pidättää vastaan, jonkatähden Musta oikeastaan sai yksin jännittää voimiansa alamäissä ja Iso-Olan, kapteenin ja Jörgen'in täytyi taas ylämäissä auttaa. Päivä tuli rasittavan kuumaksi ja vaunut vierivät tukehduttavassa pölyssä, joka kohosi hevosten jaloista ja vaunujen pyöristä.
Ulkopuolella sen ovea näet olkikuorman, jonka Valko on vetänyt Viertolan kartanosta joulun kunnioiksi pirtin laattialle. Ei tainneet veljekset täälläkään unohtaa joulu-olkien kahinata, joka oli ihanin muistonsa lapsuuden ajoista. Mutta pirtistä kuuluu löylyn kohina kiukaan kuumilta kiviltä ja pehmeitten vihtojen hutkina. Ottavat nyt veljekset ankaran joulukylvyn.
Satula-vyön ja aisain kohdalta oli kiiltävä musteus harmaantunut liankarvaiseksi, ja kun Valko oli matkalla vähän hionnutkin, niin oli hiki häirinnyt maalauksen sopusointua. Mutta ei ollut Matti millänsäkään; juhlallisesti vastasi hän vaan: Jahkama pesen sen seitsemän kertaa Niilin virrassa, niin kyllä tämä juhta on valkea kuin lumi. Uusi kummastus kaupunkilaisissa. Aika rikkiviisas, tuumasi joku.
Syksyä seurasi talvi; vientitavaranlastaus satamassa alkoi vähetä ja koko Ryfors vaipui kuin uneen. Lahdelma jäätyi, kansa vetäysi ylemmäs metsiin, ja valko vaippa levisi talvilepoon nukkuneille rannoille. Robertille alkoi kovan ja rasittavan työn aika.
Eikö se ole se runollisuus, jossa sieluttoman luonnon kuvauksen ehdottomasti täytyy olla hyvin lyhyt ja yleinen; jossa ihmisen ulkomuotoakin katsotaan niin erilaisella tavalla, että se voi tulla erilaiseksi jokaisessa näyttelijässä, joka osaa näyttää? Hamlet voi olla sekä valko- että tumman-verinen. Macbeth voi olla sekä lyhyt että pitkä.
Mutta rientää sitä täytyy, ehtiäksemme ajoissa kaupunkiin; hoi Valko, hoi Kailu, hoi! Ja niin sitä mentiin askel askeleelta ja tultiin iltahämärässä Myllymäen kautta Hämeenläänin pääkaupunkiin, tultiin maalatulla hevosella ja maalaamattomilla rattailla.
Joukolan pihamaalla pyhien puitten varjossa. Oikealta näkyy tupa, perältä aitta. Aamupäivä. Ruusuposkisen otsalle Seppele sopii somasti. Nämäkin helakat helmet Käyvät valko kaulallesi Kuin sininen lemmenkukka Lähtehelle reunustaksi. Nämä kuulut kultavitjat Riipustelen rinnoillesi Kuin kevähän rintapäille Maaemo mataran nosti.
Kulkevat pitkin kivistä, polvellista metsätietä, pyssyt olalla ja tuohikontit seljässä, joissa on heidän ampuma-varansa. Edellä astuu Juhani ja hänen rinnallansa Jukolan suuret, äkeät koirat, Killi ja Kiiski. Heidän jäljessään, vetäen reteliä, kulkee, Timon ajamana, veljesten silmäpuoli hevonen, vanha Valko.
Noilla yksinäisillä leikkitantereillani taas olin yleiseen suosittu; mehiläiset, perhoset, valko- ja puna-apilaat tunsivat minut ja kohtelivat minua ystävällisesti, niinkuin minäkin heitä siellä ei kukaan tehnyt minusta pilkkaa. Isäni oli harvoin kotona, sillä hänen elinkeinonansa oli pienen kaupan pito.
Jos hevoset hyvin menevät, niin enempi pitäisi vain mennä. Myötämaat ja tasaiset ajetaan juosten minkä vain kavioista lähtee ja vastamäet laukalla ja yhä vain hevosia lyödään kuin vierasta sikaa. Verta rupesikin tuo meidän Valko ja Törmälän Hiiro päristämään jo loppumatkalla ja olisivat kaatuneet, jos vielä olisi parikaan kilometriä ollut matkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät