Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Lapseni, sitä en voi teille sanoa", vastasi vanha neiti hymyillen. "Luuletteko todellakin kenenkään tietävän, mitä herra Claudiuksella on mielessä? Tunnettehan te itse hänen katsantonsa ja käytöksensä ja sanotte niitä vakaviksi ja tyveniksi. Hänen sielunsa on kaikille suljettu kirja. Paitsi sitä en voi uskoa sitä mahdolliseksi; täytyyhän hänen halveksia sitä kavalaa rouvaa." Jo oli pimeä.
Isännät kävivät vakaviksi, emännät tyttärineen vaikeroivat kuin kuoleman kielissä, että pitäisi ostaa. Kauppias vielä lisäsi vauhtia, selitti ensin isännälle kamarissa tavaransa hyötyä ja hyviä maksuehtoja, meni sitten tyttärille antamaan kehoituksia, että pitäisivät pyyntiä vireillä, kohta isä taipuu.
Muuten niin olin minäkin pieni veitikka nuoruudessani, oikea veitikka, ja narrittelin tyttöjen kanssa, hä hä ... ei, ei luotettavaa, ennenkuin he tulevat naimisiin ja vakaviksi, kuni kuni minä. Ei, herra luutnantti, ei.
Ihmeellinen ilo on tietää, että Jumala ei vihaa meitä syntiemme tähden; mutta minä luulen melkein vielä suuremmaksi iloksi tietää, että hän meidän tähtemme vihaa syntejämme eikä tahdo niitä sallia. Hän tahtoo sitä vastaan auttaa ja rohvaista meitä, vieläpä antaa meidän kärsiä kaikkikin, niin että voittaisimme syntimme ja tulisimme vanhurskaiksi ja vakaviksi emmekä enää etsisi omaamme."
Katarinasta, hänen äänensä muuttuu lempeäksi ja syväksi kuin kirkkosoitto; ja hänen kasvonsa käyvät vakaviksi ja ihaniksi, niinkuin lapsi-enkelein tauluissa; ja hänen silmänsä ikäänkuin katsovat taivaasen. Soisin, että Fritz saisi kuunnella häntä.
Valssin iloinen ja reipas sävel ja polkan vallaton tahti huuhtoilivat korvistamme ja mielistämme papin messun sulavan soinnun, ja iloisten impien kisoissa häipyi sydämistä tuo hartaus ja juhlallisuus, joka meidät äsken oli tehnyt niin vakaviksi ja miettiväisiksi.
Pojat vaikenivat ja kävivät vakaviksi, niin että Aukusti sai muutamin sanoin selittää, että kirja kertoo merimiehestä, joka haaksirikkoutuneesta laivasta oli yksin pelastunut autioon saareen, ja että siinä on oikein kuvatkin. Pojat ihmettelivät itsekseen. Roopin poika Kruusoe! He vasta aapista! Ja Aukusti oli ollut niin jälessä kaikista heistä ja nyt oli niin paljon edellä.
»Entäpäs tätä nyt», virkkoi Manta, joka näytti olevan rohkeanluontoinen. »Jos muutaman pennin panevatkin meille kahvikuppiin, eiväthän nekään rahat viinaan mene, ja siihen miehet tähän aikaan enimmiten rahansa panevat.» »Mutta ei sitä kaikki kuitenkaan tee, kyllä meidän Kallulta ja Martilta viinapullot rauhaan jäävät», vakuutti Hely. Torpan tytöt kävivät ihan vakaviksi.
Hänen pyöreät, terveet, rakastettavan iloiset kasvonsa, jotka aina olivat sädehtineet sellaista elämän iloa, sellaista rakkautta loisteliaisuuteen ja huvituksiin, olivat muuttuneet hämmästyttävän vakaviksi, ne ilmaisivat katkeraa kaipuuta kaikkeen siihen, minkä hänen nyt oli täytynyt jättää noin murheellisella tavalla.
Silloin kaikki asettuivat vakaviksi kuin kiveen hakatut kuvat, mutta samassa rovasti huilautti kädellään ja tyytyväinen hymy kasvoissaan sanoi: »Hyvä on!»
Päivän Sana
Muut Etsivät