Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kyll' itki moni huokaillen, Ett' oikeus on pilkka; Mut itkiessä toisien, Niin itkenyt ei Ilkka. Vaan koska kansa valittaa, Hän neuvon sille antaa: "Niin kauan huolta nähdä saa, Kun tahtoo sitä kantaa. "Ken vaivojansa vaikertaa, On vaivojensa vanki, Ei oikeutta maassa saa Ken itse sit' ei hanki. "Siis vapauteen taistellen Ken miehen mieltä kantaa: Tie suorin kulkee onnehen Lähellä kuolon rantaa!"
Se ei suinkaan tapahtunut sillä tavalla, kuin meidän kuningastemme luona, joiden luokse taidetaan mennä vapaasti ja valittaa vaivojansa, ei, vaan Turkissa pitää kaikki käydä suuren-visiirin välittämisellä. Mutta Poniatovski keksei kuitenkin keinon. Hän kirjoitti herransa nimessä kirjeen, jossa hän katkerasti soimasi suurta-visiiriä.
Mutta vaari ei ensinkään valittanut vaivojansa, vaan oli iloinen siitä, kun sai toimia samassa talossa, jonka hän kerran niin keveämielisesti oli hävittänyt, ja nähdä ainoan tyttärensä, jota hän isän rakkaudella sanoi aina rakastaneensa, emäntänä samassa talossa heiluvan. Torpparimme, Vierimän ukko, sai minun ja äitini pyynnöstä helpoitusta päivätöissä ja vähän niittymaata lisää.
Hän piti itsensä kaikkein kurjimpana perheen isänä ja, mikä pahinta, luuli syyttömästi sellaiseen tilaan joutuneensa, vaikka hän oli vielä liian ylpeä vaivojansa valittamaan. Hän ylpeili kurjuudellaan ja arveli itsekseen, ett'ei hänellä nyt enää ollut maailmassa mitään kadotettavana.
Eikä hän myöskään näyttänyt tahtovan ymmärtää hänen huokauksiansa ja kaihoista katsettansa, vaan jutteli aina hänen kanssansa luontevan kohteliaalla tavallansa, jolla hän pian voitti naisten mielet. Näin kevensi hän omantunnon vaivojansa, jotka rasittivat häntä sikäli enemmän, mikäli hänen rakkauskiihkonsa ruhtinattareen laimeni.
Vaivojansa vaimennella, Koito, tässä ko'etan; Vuoteen luota vuoteen luokse Syksy-yössä va'ellan. Raskast' on se, raskast' on se, Valitukset voi, ne soi! Auttaa tahtoisin, mut seison Voimatonna ah, en voi! Auttaa, tahtoisin, mut turha Tahto, toivomus on tuo. Korke'uteen huokaella Hiljaa vain voin Herran luo: Herra, Herra, armon Herra! Auta Sinä Sinä voit!
"Yksin laulan, yksin soitan Runoja jo ruostuneita, Lauluja lakastuneita", Näitä lausui laulajamme, Kuuluisa runon kutoja, Virren seppä selvänlainen, Valitellen vaivojansa, Yksinään yrittävänsä. "Ei mua Suomi soitattane, Omat lapset laulattane, Miellytä nykyiset miehet".
Mustain veljesten munkit olivat kyllä viime aikoina koettaneet vaivojansa säästämättä etsiä uutta sopivaa opettajaa, mutta nykyisen nuorison keskuudesta ei ollut helppo löytää toista Elysée Mérautia. Se oli ainakin isä Alphéen mielipide, vaikka hän ei uskaltanut esittää kaikkia ajatuksiansa asiasta, sillä kuningatar ei sallinut puhuttavan Elyséestä hänen läsnäollessansa.
Kyll' itki moni huokaillen, Ett' oikeus on pilkka; Mut itkiessä toisien, Niin itkenyt ei Ilkka. Vaan koska kansa valittaa, Hän neuvon sille antaa: "Niin kauan huolta nähdä saa, Kun tahtoo sitä kantaa." "Ken vaivojansa vaikertaa, On vaivojensa vanki, Ei oikeutta maassa saa Ken itse sit' ei hanki."
»Yksin laulan, yksin soitan Runoja jo ruostuneita, Lauluja lakastuneita,» Näitä lausui laulajamme, Kuuluisa runon kutoja, Virren seppä selvänlainen, Valitellen vaivojansa, Yksinään yrittävänsä: »Ei mua Suomi soitattane, Omat lapset laulattane, Miellytä nykyiset miehet.»
Päivän Sana
Muut Etsivät