Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
"Kyllähän tiedät ettei kuvernöörin rouva kuulu niihin ihmisiin, joista minä erittäin pidän, ja jos et olisi pyytänyt minua Inger-Johannan tähden siellä käymään, niin en todellakaan olisi vaivannut vanhoja jäseniäni niin kauas täältä vanhasta kaupungista, jossa vanhat hyvät ystäväni asuvat, käydäkseni vieraissa hänen luonaan, vaikka hän tosin on aina osoittanut minulle suurta ystävällisyyttä ja luultavasti on saman tarkoittanutkin.
Silloin ei alakuloisuus enää vaivannut häntä; näiden äärettömien, salaperäisten sielullisten avaruuksien edessä hän tunsi juhlallista, vapauttavaa yksinäisyyttä. Mutta tullessaan maalle pikku tyttöjensä luo hän oli aina iloinen, lapsellisen iloinen ja vallaton.
"Onko onneton rakkaus sinua vaivannut, koska niin katkerasti puhut naisista?" "En minä katkerasti naisista puhu. Kysykää miltä naiselta tahansa ja antakaa hänen valalla vahvistaa puhettansa, niin hän on tunnustava että hän aina on ollut ja aina on oleva elävä valhe, ja että hän ylpeilee siitä." "Minä olen iloinen, että äitisi ei ole saapuvilla sinun puhettasi kuulemassa.
Se oli yövahti; viisi miestä. Heidän käynnistään oli helppo nähdä, että viina jo alkoi heissä vaikuttaa. Yksi heistä huusi huonolla Italian kielellä: "Rientäkäämme, corpo di Bacco! juovathan ne muutoin kaikki meiltä." He kulkivat ohitse, ja katosivat yön pimeään. Tällä välin veli Starck oli vaivannut päätään ja miettinyt valmiin suunnitelman. "Minä tiedän, mitä pitää tehdä", hän sanoi.
Herra Wilding lausui: "Se on minun rakas äitini viidennessäkolmatta vuodessansa." Rouva Goldstraw kiitti häntä, että oli vaivannut itseänsä selvittämällä hänelle, kenenkä kuva se oli, ja sanoi taasen kirkastuneella otsalla että se oli erittäin kauniin rouvan kuva.
Vihdoin hän pysähtyi kadunkulmaan ja sai katkonaisesti sanotuksi: Tässä minun on erottava. Niin, minä tahdoin teille sanoa, että minä olen usein ajatellut, minua on usein vaivannut se mitä tapahtui meidän puistossamme No mitäpä siitä onhan se jo kauan sitten ollut ja mennyt, vastasi Heikki vähän kylmästi.
"Tätä kai kumminkin syöt?" sanoi Lörincz herra naapurillensa, kun tämän vuoro tuli. "Kiitän nöyrimmästi, minun ei ole liioin nälkä; paitsi sitä päätäni pakoittaa". Hänen oli kuitenkin nälkä, niinkuin jokaisen muun, eikä hänen päätänsä mikään vaivannut, mutta hän oli tottunut siihen, ettei syönyt ennenkuin hänelle oli tarjottu ja hänen lautasensa vihdoin väkisin täytetty.
"Et saa väsyttää itseäsi, lapsi," lausui äiti huolestuneena. "Ole nyt hiljaa ja lepää, niin on tohtori määrännyt." "Tohtori! Oi äiti! Hän ei tiedä, mikä sieluani on vaivannut, hänellä ei ollut mitään keinoa, hän ei tiedä, mitä sielun kielille on tapahtunut.
Purppuraviitta riippui hänen hartioillaan ja kädessä hänellä oli valtikka. Mutta vaikka hän olikin näin komeasti puettu, niin hänen kasvojensa ilme oli tuskallinen, ikäänkuin joku suuri suru olisi häntä vaivannut. Sulttaani tervehti häntä syvään kumartaen, mutta mies ei liikahtanut paikaltaan, vastasi vain tervehdykseen ystävällisellä päännyökkäyksellä.
Niin kyllä, sinua tapaamaan. Mitä kummaa siinä on? Eikö sinulla olisi sitten muuta tarkoitusta tällä matkallasi kuin tavata minua? Ei. Sinä olet siis vaan minun tähteni vaivannut itseäsi matkustamaan yli Kanavan? Aivan sinun tähtesi. Hiisi, mikä hellyys, sisareni! Mutta enkös minä ole sinun lähin sukulaisesi? kysyi mylady äänellä, joka ilmaisi mitä liikuttavinta lapsellisuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät