Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Suuret vainajat, jotka olivat säveltäneet niitä kuolemattomia teoksia, joita pienemmät elossa olevat mestarit nyt käyttivät hyödykseen, jätti hän rauhaan; hän soitteli ainoastaan kotimaansa säveliä, ainoastaan sitä musiikkia, joka oli kasvanut suuren Venäjän alueilla.
Sen kietoi vaippahan kurjimpaan: »Nyt vaappuvat vainajat Tuonelaan!» Hän mättään istua sai kanervasta Ja soudatti lasta Näin rauhaan parhailla lauluillaan. Soi, soi, kaisla! Soi, soi, kaisla, Laineet loiskikaa! Pien' Aune, immyt puhtahin, Nyt missä taivaltaa? Hän huus kuni ammuttu sorsa, kun hukkui hän, Ol' aika kevään viherjän. Maailma hälle nurja ja aina armoton Se koski mieleen hentohon.
Siinä sanotaan: "Vainajat, ollen yhteydessä pyhäin enkelein kanssa, jotka toimittavat Jumalan käskyjä maankin päällä, sekä joka päivä maallisesta elämästä sinne kotiin tuotujen ihmisten kautta saavat kylliksi tietoja, niinhyvin siitä, miten heidän jälkeenjääneille omaisillensa käy, kuin muistakin tärkeimmistä tapahtumista maan päällä.
Hänen viulunsa kautta puhui kuin jokin etäinen entisyys. Niinkuin hänen esi-isänsä, kaikki vainajat, joitten nuori jälkeläinen hän oli, olisivat hänen kauttansa tuoneet esille valituksen turhaan menneistä pyrinnöistään, sammuneista toiveistaan, niinkuin häneen olisivat kerääntyneet kaikki entisyyden ja kuolleet surut, vaienneet rukoukset
Aamun tultua siis älä käske akhaijeja taistoon, vaan härät, muulit valjastain mepä vainajat tänne kaikin korjatkaamme; ne sitten saa tuli polttaa laivojen luona ja luut kukin kaattujen jälkehisille kuljettaa, kun taas palajamme me syntymämaille.
Tunnuslause tuo väkevä: »Sota on soipa hurmeheton juurella Kalevan tammen!» Miekat maan alta helähti, toiset paistoi taivahalta, maan päältä elävät iski, vainajat tuvilta Tuonen. Se oli kaarti kansallinen. armeija alinomainen. Liehui päivän Suomen lippu. Pyhä valtavaakunamme! Punakeltainen, palava pilvissä pimeän pohjan, maassa kansan marraskuisen.
Hänen muistossaan oli: vankien kulkue, vainajat, ristikkovaunut ja niiden taakse suljetut naiset, joista tönien kituu avuttomana synnytystuskissa ja toinen hymyilee rautaisen ristikon takana.
Pilkkasi Peri-isäntä: "Tahdot tulla kaikkitieto, et antaa elämätäsi!" Läksi Kouta kulkemahan, Lapin-linna liikkumahan, Rutjan-koski kuohumahan, Turjan-yö tohisemahan; tähdet tippui taivähilta, maan alla vainajat vapisi, oli tuska Tuonelassa, pelko pirteissä jumalten. Sanoi ankara Ajatar: "Terve Kouta tultuasi! Viikon varroin jo sinua."
MEFISTOFELES. Tuon teiltä vietellyksi saan! Pannaanpa veikkaa! Mun vaan, Herra siedä Hänt' omaa tietän' hiljaa viedä! HERRA. Niin kauan kuin hän asukas on maan, Saat koettaa häntä hairahuttaa. Niin kauan eksyy ihminen, kuin pyrkii vaan. MEFISTOFELES. Ma kiitän Teitä, sillä vainajat Mua aina hieman kammoksuttaa.
Kulkee ylitse kuolon virran kansaa uutta, kummaa, hämäräistä, himmeäistä kohti kuolon rantaa, antimensa antaa, kääntyy taasen takaisin pois porraspuuta tummaa. Ah, te laskevan päivän lapset! Ettehän enää haihdu, ettehän enää menne meiltä Tuonen tuollepuolen, taakse huomishuolen? Eikö jo kerran kansan yökin valkeudeksi vaihdu? Eivät vainajat vastaa mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät