Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Vaikka iltatyöt olivatkin Viijaa väsyttäneet, nousi hän jo aamusilla heti auringon noustua. Loisvaimo heräsi vasta myöhemmin ja tuumaili: Teistäpä taitaa tulla oikea nousukukko, kun nyt jo valveella. Eihän tuo nukuttanut, sanoi Viija. Onpa ne entiset jaksaneet täällä nukkua, vaan niillä on ne omat syynsä, puheli vaimo. Saattaahan niitä olla syitä, myönsi Viija. Olkoot puhumatta, sanoi vaimo.
Vaan koira kun ulvoo, ulvoo, Mies tulla kehjottaa, Mies vainajan. Vaimo on kuollut, Siis koiran hän pelastaa. EL
"Ole oma, kiltti poikaseni, Madollenkaan pahaa älä tee, Siivost' astu kylissä ja teillä, Muista aina taivaan Jumalaa." Niinpä vaimo huohottaen lausuu, Poikaa kyyneleillä valellen; Lähtee poika tielle talviselle Emäntien armoa anomaan. Kauan äiti häntä katselevi Mökin akkunaisen ääreltä, Kyynelvirta hänen helmaans' vuotaa, Povi painuu, sydän musertuu.
Epäilemättä vaimo ja lapset tulevat miehelle jonkillaiseksi humaaniseksi kurivalvonnaksi; ja naimattomat miehet, vaikka he usein ovatkin taipuvaisempia hyväntekeväisyyteen, syystä että heillä ei ole niin paljo pakollisia menoja, silti toiselta puolen ovat karskimpia ja kovasydämisempiä sentähden, että heillä ei ole niin usein tilaisuutta osottaa hellyyttään.
ESKO. Minä tulen pehtoorikses, Iivari! IIVARI. Sinun otan pehtooriksi, enon metsäviskaalikseni vannotan, isäni panen voudiksi ja huushollerskamme olkoon voudin vaimo! ESKO. Kuka voudin vaimo? IIVARI.
Jonkun ajan perästä kuoli suutari ja vähä sen jälkeen kuoli räätälin vaimo. Silloin ajattelivat leskeksi jääneet, että heistä voisi tulla pari, koska kerran olivat naapureja, ja niin meni räätäli suutarin lesken kanssa naimisiin.
Mutta Charlotte neiti lähti keittiöön, survaisi hämmästynyttä keittäjää, niin että tämä lennähti kauas uunin luota, heitti ilman vähintäkään syytä hellirenkaat sinne tänne ja huusi padoilleen ja pannuilleen sekä niille, joilla oli korvat, että niille, joilla niitä ei ollut sydämestään säälivänsä hyvää, sävyisää isäntäänsä, jolla oli niin vallanhimoinen ja pahasisuinen vaimo, ja lisäsi silloin tällöin kamalan uhkaavasti: "Sitä saa hän koko loppuikänsä katua!"
En muille kellekään. Niin, niin, sanoi Nehljudof tietämättä mitä vastata. Enkös puhu totta vai? Vaimo on minulla mainio! Olen hyvin tyytyväinen häneen, sillä hän osaa olla hellä minulle. Enkös puhu totta, Maura, hä? Siin'on, ota pullos, en huoli enempää, sanoi vaimo antaen hänelle pullon takaisin.
Valdemar huusi nyt niin kiivaasti, että se nuori vaimo oikein säikähti: "Missä on äitini?" "Ole rauhassa, poikani," sanoi mies, "hän on kotonansa ja voi siellä hyvin." Lapsi raukka ei ymmärtänyt, että hän sillä kodilla tarkoitti taivasta. "Jumalan olkoon kiitos," sanoi Valdemar.
"Koetan joka tapauksessa parantaa itseäni koetan olla välittämättä Blumin perheen naurettavasta pikkumaisuudesta ... hänelle on järjestys elämän kysymys, se on tärkeämpi kuin vaimo ja lapset... Siis pitää päivällisen tänään olla valmiina täsmälleen kello 5 täsmälleen ... täsmälleen." Ja hän toisteli sitä moneen kertaan, mennessään keittiöön antamaan määräyksiään.
Päivän Sana
Muut Etsivät