Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Harvoin hän saattoi, niinkuin lukija jo on voinut havaita, kauan puhua jostain asiasta, ajattelematta mitä hyötyä siitä hänellä olisi, eli niinkuin sanotaan, ottamatta sitä omaksi asiakseen, vaikkeivät hänen vaikuttimensa suinkaan olleet tämän kultaisen puheenparren mukaiset, vaan ihan toiset.
Vauhdilla kulkivat venheet, joita nuorien tarmokkaat käsivarret voimakkain, notkein vedoin jouduttivat eteenpäin. Matka edistyi edistymistään ja ennenkuin huomattiinkaan oltiin jo Neitsisalmella. Vanhan tavan mukaan muutettiin siinä soutajoita, vaikkeivät entisetkään sanoneet vielä väsymystä tuntevansa.
Eläimet eivät saa mitään sääliä siitä hetkestä ruveten kun ne ruoskalla ajetaan kiusavaunuihin teuraspenkkiin kuljetettavaksi. Harvoin ne saavat tarpeeksi vettä ja ruokaa. Sanalla sanoen, jos eläinparoilla on ajatuksen rahtuakaan, niin ne varmaankin ihmettelevät minkätähden niitä niin sanomattomasti kiusataan vaikkeivät ne ole mitään pahaa tehneet.
Vaikkeivät he hänestä vähääkään välittäneet. Vaikkeivät he hänelle mitään puhuneet, eivätkä seuraansa kutsuneet, ja pitivät häntä samanlaisena kuin muita. Mutta kun hän kuuli heitä moitittavan, niin oli hänen aina vaikea olla. Hän olisi niin mielellään tahtonut kuulla, mitä he puhuvat. Hän olisi tahtonut sanoa heille, ettei hän ole heitä kohtaan samalla kannalla kuin muut.
Ja sen sanottuaan hän poistuu Karin jälkeen, huutaen häntä, mutta ei saa vastausta. Kuulumattomiin on Kari jo kadonnut. Annoit Annikin hyvänimisen! voivottelee karsinassa Panun emäntä huivi silmillä ja ruumistaan edestakaisin huojutellen. Ja tyytymättömyyttä ja paheksumista ilmaisevat miestenkin kasvot, vaikkeivät uskalla sitä ilmi lausua. Välipä orjatytöstä! huutaa Panu. Naiset naisia itkekööt!
He räjähtivät kaikki makeaan nauruun, johon lapsetkin yhtyivät, vaikkeivät ensinkään tajunneet, mille siinä oikeastaan naurettiin. II. Kadun toisella puolen. Huoneet olivat valaistut. Lamput paloivat kirkkaina, kruunut ja kandelaabrit olivat sytytetyt, kaikki oli siistiä, pulskaa, komeata.
Entäpä sitten, jos sisin, jaloin osa, rakkaus, kuristetaan ja puetaan käärinliinoihin? On toisia ja niiden luku on legio ehkäpä sinä, lukija, ja minä olemme joskus samallaista tunteneet jotka vaistomaisesti tukahuttavat ylevimmän, jaloimman tunteensa, ikäänkuin häpeisivät sitä ilmaista, vaikkeivät suinkaan päinvastaisia tunteita pidätä.
Ja ihan ne olivat liikkuvinaan samalla lailla, vaikkeivät liikkuneetkaan, kun olivat vanhuuttaan vetelät ja löivät sääriin kiinni. Hanna ja Salmela olivat likellä tulliporttia, kun eräs nainen tuli heitä vastaan. Hanna tunsi hänet; se oli Miina. Huivi oli vedetty alas silmille, mutta saattoipa yhtä kaikki nähdä, että hän oli punainen aina otsaan saakka ja kiireesti hän astui.
Tuntuukin luonnollisemmalta olettaa, että runoilija, antaessaan Andromakhen kuvitella Astyanaksin vastaista kohtaloa, on viehättynyt kuvaukseen sovittamaan piirteitä, jotka ovat runollisesti tehokkaita, vaikkeivät oikein sovellu juuri tämän orvon tilaan. Tämä ei ole ainoa senlaatuinen kohta Homēroksen runoissa. Astýanaks: ks. Il. VI 403 ynnä Sel. Kilpakisat Patrokloksen kunniaksi.
Varsinkin Tomopokolle ja Monsoniukselle, molemmille vangituille kenraaleille, minä kokosin niin paljon kunnioituksen ja luottamuksen osoituksia, että kvaamalaiset jo rupesivat nurkumaan, vaikkeivat he sitä tyytymättömyyttänsä julki osoittaneet; mutta tuli kyti niin kauan tuhassa, että se vihdoin, josta vastedes kerron, puhkesi kokonansa ilmituleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät