Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Aluksi me vaihdoimme keskenämme vain muutamia sanoja, vaikenimme sitten ja pidimme silmäyksemme luotuina kirkkaasen virtaan. Sanokaa, alkoi Gagin, tuo tavallinen hymy huulilla: mikä ajatus teillä on Asjan suhteen? Eikö ole totta, että hän näyttää teistä jotenkin kummalliselta? On, vastasin minä jotenkin epäilevästi. Minä en luullut, että hän rupeisi puhumaan hänestä.
Me astuimme tavallisesti polkua aitausten tuolla puolen viidakkoon ja sen kautta ulos rantavieruun, jossa seisoi vanha tammi. Vesi oli joka ilta erilainen, mutta kaunis katsella ja mieltä virkistävä. Kun käännyimme takaisin, alkoi hämytä, ja rauha vallitsi pelloilla ja niityillä, niin että vaikenimme tahi puhelimme hiljaa, ettemme häiritsisi.
"Taitaahan niitä keräytyä noin puolentoista sataan." Me vaikenimme kumpikin. "Kirjoitatkos sinä kauniisti?" alotin minä taas. Mies myhähti koko suunsa leveältä; nyykäytti päätänsä, pistihe konttoriin ja toi paperin, jossa oli kirjoitusta. "Tämä on minun kirjoitustani" sanoi hän, yhä vieläkin hymyillen. Minä katsahdin.
Olimme nukkuneet ruokalepomme ja nautimme nyt kahvia, tupakoiden ja katsellen järvelle, jossa puhalteli tasainen, mutta täyteläinen etelätuuli, ja jonka pinta oli väkevän sininen. Nyt on hyvä tuuli, sanoi ystäväni, ja minä myönsin olevani samaa mieltä. Mutta me itse emme olleet hyvällä tuulella. Me istuimme syrjittäin toisiimme ja vaikenimme.
Katseemme kohtasivat ja me vaikenimme. Se oli kaunis, tyyni päivä. Tohmajärven ihanat maisemat nukkuivat maaseudun hiljaisuuteen vaipuneina, viattomina kuin neidot peitteen alla. Niiden rikkaat värit vaihtelivat kuvina, nopeasti kuin oikuttelevan neidon mieli: kuva seurasi kuvaa sen mukaan kuin hiljainen matkamme jatkui ja tie nousi mäeltä mäelle, painautui laaksosta laaksoon.
Sa meille suonet olet lihamme kurjan, siis se riistä myöskin! Ma tyynnyin, etten heitä murhettaisi; sen päivän, toisenkin me vaikenimme. Ah, kova maa, miks auennut et silloin? Pääsimme päivään neljänteen; nyt syöksyi jalkaini juureen pitkällensä Gaddo ja sanoi: 'Isä, etkö auta mua? Hän kuoli siihen.
Päivän Sana
Muut Etsivät