Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Isonvihan muisto on nimittäin tähän päivään asti jättänyt niin syviä, vaikkakin vaalenneita jälkiä kansan muistiin, että Pohjanmaalla kuullaan, puoleksi leikillä, puoleksi todella, puhuttavan "siitä ajasta, jolloin oli niin kylmä, että tuli jäätyi takassa". Toinen taru puhuu ajasta, "jolloin oli niin pimeä, ettei nähnyt seinässä palavaa pärettäkään". Mielikuvitus ei voinut keksiä kyllin kamaloita vertauksia kuvatakseen näiden aikojen hirmuista hätää, ja jälkipolvet arvelivat sentähden, että Isonvihan aikana vallitsi ylen suuri pimeys ja sanomattoman kova pakkanen.
Silloin vasta huomasin, kuinka hartaasti hän oli sitä hetkeä toivonut. Puoleksi riemuiten, puoleksi haaveksivaisesti hymyillen avasi hän kahden vaiheella laatikon toisensa perästä minä olin tilaisuudessa nähdä vaalenneita kukkia, nauhoja ja hopeaneuloksia kauheassa sekasorrossa.
He suutelivat kuolleen vaalenneita huulia, he kostuttivat kyyneleillänsä hänen särjettyä rintaansa niin rakas oli hän heille. Neljä kertaa oli hiljainen kuu jo päättänyt kierto-vaelluksensa, ja yhä vielä viipyivät Heliadit kuolleen veljensä vieressä, sieltä milloinkaan erkanematta.
Hänen vaalenneita hapsiaan valaisi vielä menneen aikakauden loisto. Syvän vaikutuksen olivat karoliinien ajan mahtavat taistelut, suuri uljuus ja äärettömät koettelemukset todellakin mahtaneet tehdä, kun sen jäljet vielä näin kauan jälkeenpäin niin selvään näkyivät niidenkin jälkeenjääneiden mielen jaloudessa, jotka olivat sen ajan pienimpiä.
Ja näin hän istui yöt päivät taivasalla yhtä mittaa yhdeksän vuorokautta ilman muutta virvoituksetta kuin kaste, joka hänen otsallensa laskeui, ja kyyneleet, jotka vuotivat pitkin vaalenneita poskia.
Hän piti vielä kiinni tytön kädestä ja pyyhki toisella kädellään kyynelet pois silmistänsä. Katsoessaan nyt Amaliaan oli henki paennut tämän huulilta. Paavo seisoi aivan kuin kivestyneenä ja katseli tytön vaalenneita kasvoja; sanomaton tuska painoi hänen rintaansa ja hän ei kuullut, kuinka tappelun meteli kasvoi ulkopuolla, kuinka tykkien jyrinä lopuksi sekautui kivärinlaukauksiin.
Voi meitä turvattomia, huokasi aina väliin Kaisa silitellessään lastensa päitä ja väliin katsellessaan lahden selällä parikkain uiskentelevia vesilintuparvia. Kyyneleet kostuttivat aina silloin Kaisan vaalenneita kasvoja.
Jäljessä juossut herra rupesi heti järjestämään itseänsä, pyyhki vaalenneita suupieliään ja niskaansa ja tuskin tuli toimeen valloille päässeen hengästyksen kanssa.
Ikkunan luona oli ebenpuinen silkkiompeluksilla kirjaeltu nojatuoli, se ei ollut muiden näköinen ja olikin joutunut sinne myöhemmin; nuori englantilainen nainen oli sen anopilleen ommellut, ja Margreta katsoi surumielisesti noita vaalenneita värejä, jotka olivat kadottaneet tuoreutensa ja loistonsa.
Tule, sinun on jo aika pukeutua vieraitamme varten. Kelpaanhan minä semmoisena kuin olen, äiti, sanoi tyttö viattomasti. Eihän tänne tule muita kuin sisareni ja veljeni. Sisaresi ja veljesi eivät ole tottuneet näkemään linttaisia kenkiä eikä vaalenneita hameita, vastasi äiti. Sitäpaitsi on nyt isäsi syntymäpäivä.
Päivän Sana
Muut Etsivät