United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laulaja oli hetken aikaa ääneti, ikäänkuin muistutellaksensa jotakin, ja sitten hän kauniilla ja selvällä sekä erinomaisen puhtaalla äänellään lausui seuraavat värssyt liikuttavalla ja vaihtelevalla äänen värähdyksellä, jota ei kukaan voi käsittää ainoastaan lukemalla niitä: Kukanmyyjä kadun kulmassa. Tyttö pieni seisoi Kadun kulmassa, Kukkasia kaupan Häll' on korissa.
"Rouva hyvä," sanoi Theodor, "suokaa anteeksi, mutta en voi olla ajattelematta englantilaisen kirjailijan lausetta, että naisten todeksinäyttäminen tavallisesti sisältää yhtä suuressa määrässä runollisuutta kuin Thomas Mooren värssyt. Runollisuus on tietysti aina hyvin suloista, vaikkei sillä ole juuri mitään statistillista arvoa." "Minä en näe tässä mitään poesiaa," vastasi vaimoni.
Kuunnelkaat muutamia heidän laulujaan ja te näette, että he käyttävät saman-äänisiä sanoja värssyjen lopulla." Hän herkesi silmänräpäykseksi ikäänkuin koettaen muistuttaa jotain mieleensä ja, kääntyen Senecan puoleen, hän lausui: "Minä luulen, että muistoni on huono tänään, lausu sinä nuot Ciceron värssyt sinä tiedät, mitä minä tarkoitan jotain, joka alkaa sanalla 'Priamo' luullakseni.
Lisbetin värssyt herättivät ilmeisen typeryytensä takia kuulijoissa naurua ja vilkasta kättentaputusta, jotka niiden tekijä otti vastaan kainosti ja tyytyväisenä hymyillen, luoden samassa pelokkaan katseen Eugeniin, joka jäykkänä ja juhlallisella äänellä luki ne.
Yksikin värssy on siinä tämmöinen ja sillä värssyllä se alkaa koko laulu: Sitten minä ajattelin vielä muitakin värssyjä, kuinka ne siellä metsässä onnellisesti elelivät, vaikka »puutekin joskus puristi», kuinka talo kuitenkin suurenemistaan suureni, kun ne yhdessä työtä tekivät ja vaivaa näkivät. Mutta ne värssyt jäivät kesken. Ihan kokonaista runoa en minä olekaan juuri milloinkaan tehnyt.
Se ei ole sellainen kuin teidän runonne ovat, jotka nähtävästi vallan itsestään kumpuavat teidän sielustanne, eivätkä ole toisten runoilijain jälittelemistä. Nämä värssyt on eräs skotlantilainen kirjoittanut ja ne ovat vanhain ballaadien tapaiset.
Vaan petoksesta puhtaana Jos sanas säilyvi, Sun kuuluisaks' on saattava Kynäni, miekkani. Mä jaloin, suurin urhotöin Sun käskys toimitan. Sun laakerilla seppelöin, Ja aina rakastan. Montrosen värssyt.
ELMA. Sen totta lausuit, armas appeni. On urhotöihin Niilo syntynyt. Hän hyvästäissä toisti sanoillaan Elonsa halvemmaksi kuoloaan, Mi sankarmuiston tullessansa tuopi. Mitenkä lausui? Vielä muistatko? Kuin lähtö-syleilynsä, muistan sen; Vaan ennen kuolon-tuomioni voisin Mä lausua, kuin urhon värssyt ne.
Nämä värssyt olivat ehkä hilpeä kyhäelmä joltakin puoleksi-valistuneelta filosofilta, joka tuossa kuvailtussa Ahrimanin jumaluudessa vain tunnusti siveellisen ja luontoperäisen pahuuden voiton; vaan sir Kennethin, Leopartin ritarin, mieleen ne tekivät ihan toisen vaikutuksen; ja laulettuina henkilöltä, joka vastikään kerskailemalla oli maininnut syntyperäänsä haltioista, ne soivat hänen korvissaan itse paholaisen ylistysvirreltä.
"Värssyt oli kirjoitettu aikaa ennen kuin minä teitä nä'in, Tom; mutta hyvä on, jos niiden tarkoitus vaikuttaa meihin kaikkiin. Teidän puolestanne, ystäväni, en enää mitään pelkää. Ettekö jo ole vallan toinen ihminen?" "Minä tunnen, että minussa muutos tapahtuu," vastasi Tom surullisella äänellä.