Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Minä, joka en ollut ikinä ennen tähän aikaan vuodesta viettänyt yötä metsässä, en voinut näin välinpitämättömästi asiaa käsitellä.
Vasta kun laiva taas saapui Tukholman saaristoon, oli Drake välinpitämättömästi kysäissyt Sigurdilta, joka kapteenin käskystä pysytteli Draken läheisyydessä, miten Aadolf Skytten laita oli.
Hänen kasvojensa synkkyys ei liioin johtunut, niinkuin naapurimaan Englannin asukkaiden, ilmaston vaihteluista, sillä synkkyys paheni yleensä kauniiden vuodenaikojen lähestyessä. Kesäkuu ja heinäkuu olivat Athokselle aina kaikkein hirveintä aikaa. Hänellä ei ollut tiettävästi mitään hetken huolia, ja tulevaisuudesta puhuttaessa hän välinpitämättömästi kohautti olkapäitään.
Muttila nousi heti ja tuli vastaan häntä tervehtimään. Istun täällä kahden suomalaisen tuttavan kanssa, hän sanoi. Sinäkin tunnet heidät. Niinkö? virkahti Johannes välinpitämättömästi. He ovat sinua kyselleet. Te olitte eilen tulleet vastakkain tiellä Boulognen metsään. Se on totta. Minä muistelen jotakin sellaista tapahtuneen. Minä opastin heidät tänne, sanoi Muttila.
Ja siihen hurskaaseen toivomukseen vastaan minä amen, jatkoi Bertelsköld. Mutta myöntäkää toki, monsieur de Broman, että neuvoskunta on kohdellut hänen majesteettiaan välinpitämättömästi, tekeepä mieli sanoa katalasti! Neljäsataa tuhatta talaria matkarahoiksi Kasseliin, mikä naurettava summa! Minä kysyn, käykö majesteetin arvoa mokomilla pilkkarahoilla edustaminen?
Hän otti nuolen nopeudella sen ja pisti sivutaskuunsa, huolimatta sen märkyydestä, suomuksista tai liukkaudesta. Kohta sen perästä seisoi hän lähempänä, melkein hänen vieressään, ja oli juuri aikeissa välinpitämättömästi alkaa puhella hänen kanssaan, kun joku henkilö, joka seisoi tynnöripinon vieressä hehku suussa, joka näytti lähtevän sikarista, alkoi: "Sinulla on kiire tänä iltana, Stiina!
Toisella kertaa, jolloin he jälleen olivat eri tahoilla iltansa viettäneet, kysyi Johannes Liisalta, mitä heidän, Liisan ja Muttilan, oli tapana jutella keskenään. Milloin mitäkin, vastasi Liisa. Hän puhuu tavallisesti taiteesta, minä muista maailman asioista. Mitä hän sanoi, kun sinä tulit yksin? kysyi Johannes edelleen. Ei mitään, vastasi Liisa välinpitämättömästi.
Niitä ... niitä, joiden takana olet ollut, kuiski Liisa. Tiedänhän, että tulet rouva Rabbingin luota. Minä luulin, että sinä tiesit siitä, huomautti Johannes välinpitämättömästi. Minä aavistin, myönsi Liisa tuskin kuuluvasti. Mutta se ei ole sama kuin tieto. Nyt vasta, nyt vasta minä olen selvillä kaikesta. Johannes kuuli, että Liisa itki. Sekin vaivasi häntä. Mitä tapoja tuo oli?
Ja kun isäntä, jonka luona asuimme ja joka oli minulla haavimiehenä, tuli tuumimaan, että eiköhän olisi lähdettävä ottamaan sitä suurta, vastasin siis haukotellen ja niin välinpitämättömästi kuin voin: Ei taida viitsiä ... kyllä minulle riittää pienetkin ... ja eikö tuolta jo lie otettu, mikä on otettavissa.
Se on kai mieheni vieras, koetti hän ajatella rauhallisesti ja välinpitämättömästi. Mutta sydän tykytti korvaan kuuluvasti, käsi vapisi hänen huivia sitoessaan, ja poskia poltti. Ja hän kiiruhti edeltäpäin pihaan, ennenkuin ne ennättäisivät rantaan ja huomasivat hänet.
Päivän Sana
Muut Etsivät