Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Yhtä uskollinen oli tämä kylmännäköinen mies ystävyydessäänkin, kun hän kerran johonkuhun pääsi kiintymään. Eikä hän vaarojakaan väistynyt, jos oli kysymys ystävän puolustamisesta asiassa, jonka oikeudesta hän oli vakuutuksensa muodostanut.
Niilo itki ensin suuttumuksesta, ja se teki häntä hitaaksi työhön, mutta pitkällinen harjoitus opetti häntä vihdoin panemaan kovaa kovaa vastaan. Hän ei silloin enää väistynyt, kun uhkauksen merkkejä alkoi näkyä: hän tiesi mitä oli pantava vastaan. Mutta se ei tullutkaan. Olina oli vaan aikonut uhkauksella poikaa peloittaa, hän ei millään muotoa tahtonut ajaa häntä tyköään!
Mutta juuri kun hän kääntyi ulkohuoneitten kulmasta, tuli joku häntä pimeässä niin ravakkaasti vastaan, että he varmaankin olisivat törmänneet yhteen, ellei Anna äkkiä olisi väistynyt syrjään. "Siinäkö sinä viimeinkin olet," kuuli hän samassa miehensä äänen. "Siitä saakka kuin tuvasta läksit, olen sinua koko ajan hakenut. Missä olet sinä ollut?"
Mutta rahvas ei väistynyt, ja Sprengtport kääntyi sotajoukon puoleen: Eteenpäin pojat!
Seuraavana päivänä tuli maantiellä vastaani tuon tuostakin kuriireja, kiirehtien nähtävästi Magdeburgista tai armeijan luota Berliniin. Näitten sanansaattajain juhlallinen vaitiolo näytti minusta varsin arveluttavalta, sillä ilonsanomiahan pyytämättäkin ilmoitellaan puoleen ja toiseen. Eräässä kylässä oli suuri ihmispaljous koolla. Minä ajoin väkijoukkoa kohti, mutta tieltäni ei väistynyt kukaan.
»Eihän nuo katso ... menevät vain.» Ja se vähän harmitti Marttia. Se kaartilainen, joka äsken oli Marttia survannut, tuli vastaan muuan tyttö käsipuolessa. Ne kulkivat keskitietä ja Martti kulki myöskin. Antti väistyi syrjään, mutta Martti ei väistynyt ... tiukotti tahallaan kulkuaan ja survasi olkapäällään tyttöä, niin että tämän piti seisahtua. »Hyi!» sanoi tyttö, ja kaartilainen kirosi.
Naisen hevonen poikkesi portille ennen kuin muu seura. Vimmaisesti kääntyi nainen, huiskahti tuota hämmästynyttä haamua piiskallaan ja huusi hänelle ylenkatseellisella äänellä: "Pois tieltä, retkale!" ja samassa hän hurjasti karautti hevostaan miehen päälle. Kerjäläinen ei väistynyt, hevonen löi hänet kumoon ja hypähti hänen ylitsensä; teikkaroivan naisen seuralaiset nauraen laskivat muutamia kokkapuheita lumessa, loassa pyörivästä kerjäläisestä, ja ajoivat karauttivat naisen jälestä pihaan.
Tämäkään ei väistynyt koskaan tieltänsä. Ja kun hän sitten, lisäsi Sprengtport hiljaisella surumielisyydellä, takomallansa auralla kääntää vanhan nurmen, silloin ne ehkä kivittävät hänet kuoliaaksi, jotka eivät häntä ymmärrä. Rouva pyyhki kyyneleensä, ajatellessaan että hänen pienokaisensa vielä oli niin kaukana tästä hirveästä tulevaisuudesta eikä ehkä saisi koskaan sitä kokeakaan.
Vielä kerran tahtoi hän nähdä äitivainajansa haudan. Hän pistäysi Helsingin pitäjän hautuumaalle. Täälläkin oli osaksi väistynyt entisyys. Uusia ja aina vaan uusia hautoja ja patsaita oli siellä nähtävänä, mutta äitinsä hautaa ja pientä puuristiä etsi turhaan hänen silmänsä. Hän etsi uskollisesti ja vihdoin löysi hän sen poikki katkenneiden joukosta kallellaan kiviaitaa vasten seisomassa.
Alkakoon sitten taistelu uudelleen. Ja taistelu alkoi uudelleen, mutta suojeleva enkeli oli väistynyt Bertelsköldin sivulta. Ensi iskulla sattui Bjelken miekka hänen vasempaan käteensä niin, että kaksi äärimmäistä sormea lensi lattiaan. Maailma musteni haavoitetun silmissä, miekka putosi hänen kädestään, ja ainoastaan ympärillä seisovain pikainen väliintulo pelasti hänet kuolemasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät