Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Hämmästyneenä säpsähti Elisabeth ja katsellessaan vuoren huipulle päin, näki hän, että samanlainen savupilvi oli levinnyt senkin päälle, ja kuuli myrskyn huminan kaltaista ääntä metsästä. "Mitä tämä merkitsee, John?" sanoi hän. "Me olemme savun suussa ja tunnemme polttavaa kuumuutta ikäänkuin olisimme uunissa."
Laskettuaan ne lattialle hän sanoi: Käypäs, Jertta, tuolta navetan takaa pinon rähilöstä hakemassa halkoja ja laita pirtti lämpiämään, jotta saadaan uunissa hautoa pajun kauloja. Samassa hän rupesi katselemaan jalaksia, olivatko kaplaat kiinni. Terveethän ne olivat.
He asettuivat riiheen asumaan ja huomasivat, että sitä vielä kävi lämmittäminen, kun vain varovasti lämmitti. Vähän ajan päästä räiskivät vankat petäjähalot uunissa. Heikki ja hänen nuori vaimonsa katselivat toisiaan viihtyisin mielin.
"Kyllä ... kyllä... Tule nyt, uunissa on valkea ... nyt saamme viettää ihanan hetken ... ajattelehan, hämyhetki omassa kodissa oman rakkaan miehensä kanssa!" Hän hypähteli ilosta ja kiiruhti saliin; Eugen seurasi häntä hymyillen ja ihastuneena.
Katsohan, minä muistan vielä kaikki niin kuin eilisen päivän; tuolla, missä nuo kukkaset kasvavat, siinä oli minun äitini vuode, siinä kuoli hän, tässä uunissa oli avoin liesi, jossa minä usein leikin tikuilla ja puiden kuorilla; tuolla oli sir Ellisillä oma kammionsa ja sen seinällä riippui Kaarlo ensimäisen muotokuva... Katsohan, silloin olin minä pieni, mutta minä muistan kuitenkin kaikki."
»Ei, ei, vaikkei sitäkään ... mutta olla hänestä se ... se joka ryysyihin käärittynä vuoteessa hymyilee», päätti tyttö, kätkien äkkiä päänsä hänen polviinsa ja puristautuen niin lujasti kuin olisi liittynyt hänen eroamattomaksi jatkokseen. Lamppu oli sytytetty, pieni tuli palaa lekotti uunissa.
Olin juuri kohentanut tulta uunissa, pannut tohvelit jalkaani ja istuuduin kärttyisenä aukomaan muutaman aikakauskirjan lehtiä, joka oli kuuluisa ivallisista kirjoituksistaan. Vaimoni otti hiilihangon ja siirrälsi muuatta halkoa. Hyvä ystävä, sanoin, olisit koskematta koko tuleen sammutathan sinä sen kuitenkin aina. Minä vain vähän kohautin tuota halkoa, että se paremmin palaisi, vastasi vaimoni.
Syksyinen synkkyys vallitsi huoneessa ja pimeys vallitsi sydämessäkin; vieläkin synkempi pimeys kuin huoneessa. Silloin leimahti vielä kerran liekki uunissa ja valaisi huonetta. Sen liekinkärki kohosi ylöspäin. Ylöspäin kohosi Martinkin silmäys ja tuo liekki ei valaissut ainoastaan huonetta; se valaisi paljoa syvemmälle.
Tutkiskelun lopussa ihmetteli Anna Liisa: »Vai niissä isä-vainajansa kirkkovaatteissa se Jussi nyt käy kirkossa!» Leivät kypsyivät uunissa. Niiden tuoksu täytti tuvan. Oli syntynyt pieni puheloma, kun Anna Liisa pesi pöytää. Siitä lomasta teki lopun Miina kysyen: »Joko teillä ruvetaan pellavia loukuttamaan?»
Vanhus viittasi kädellään ja lisäsi jotakin ihan hiljaa, mutta hänen sanansa sekaantuivat tuulen huminaan. Yö oli kylmä. Hienoa sadetta tuli aika ajottain sisään ikkunasta; metsä ulkopuolella oli musta kuin paari vaate. Sisällä tuvan nurkissa vinkui tuuli ja ulvoi uunissa kuin koira.
Päivän Sana
Muut Etsivät