Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025


Hopeamorsian istui harmaankalpeana; velvollisuudesta hän kilisti jokaisen kanssa, joka ojensi lasinsa häntä kohtaan; mutta he kaksi vain unohtivat tehdä sitä keskenään. Hopeasulhanen vastasi puheeseen jonkinlaisella kalsealla huumorilla, joka otettiin suurella mieltymyksellä vastaan. Hän puhui elämän vaihtuvista oloista ja siitä, mitä niistä tavalla tai toisella saattaa pusertaa hyväkseen.

Suloinen hurmaus täytti heidät molemmat, he unohtivat koko muun maailman, kaikki nämät ihmiset, jotka olivat heidän ympärillään. He tunsivat ainoastaan vastustamattoman tarpeen sanoa, että he rakastivat toisiaan, että se aika oli taas tullut, jolloin rakkaus puhkesi kukkaansa. Hän kuroitti vaimolleen suutansa, vaimo kuroitti suutaan miehelleen, ja he suutelivat toisiaan.

Pretorianit, jotka muurin juurella pelasivat »scriptae duodecimia», olivat joutuneet äänekkääseen riitaan, mutta Lygia ja Vinitius unohtivat vankilan, tuskat ja koko maailman. Enkelien rauha oli vallannut heidän sielunsa, ja he vaipuivat rukoukseen. KUUDESKYMMENESENSIM

Eipäs Aili hukkunut, näimmehän me, että liikkui se järvessä". Akat samoin kuin rovastinnakin unohtivat oman märkänä olemisensa Ailin tähden ja sen pelastumisen ilosta istuivat vaan Ailin lähelle nurmelle ikään kuin levähtämään työnsä tehtyä.

Mutta sielunpaimen, joka näki heidän puhelevan vaikk'ei kuullut mitä, luuli heidän jankkaavan keskenänsä. Senvuoksi syleili hän kumpaistakin, yhdisti heidät sitten ja sanoi: "Lapsukaiset, lapsukaiset, rakastakaatte toisianne!" Silloin vaipui Marietta Colinin rinnoille, ja Colin sulki hänet syliinsä, ja heidän kasvonsa loistivat äänettömässä ihastuksessa. He unohtivat nyt papin ja koko maailman.

Iloisin katsein ja ystävällisin sanoin hän kääntyi matkakumppaninsa puoleen ja osasi vähitellen houkutella häntä keskusteluun, joka kehittyi niin innokkaaksi, että molemmat unohtivat ruman ilman, huonot tiet ja pahat enteet.

Ollaan me yksissä, Selma. Ollaan vaan. Ja tiellä mennessä kerrot meille taas jotain hauskaa romaania. Selma oli tunnettu mainioksi kertojaksi toverien kesken, hän osasi välistä viedä heitä mukanaan niin, että unohtivat koko maailman. Olisivat voineet kuunnella häntä yöt ja päivät yhtä mittaa. Niin, Selma, teethän sen? Sittenpähän nähdään. Miten juohtuu mieleen.

He unohtivat itsensä heidän tähtensä, näkivät heidän rinnatusten kasvavan, antoivat heille rintaa samana tuntina aivankuin eivät olisi tahtoneet eroittaa heitä. Vaikka toinen äideistä oli melkein kaksi kertaa vanhempi kuin toinen, tuli heistä kuitenkin kuin sisarukset.

Suomalaiset, tavallisesti juuri etevimmät ja kyvykkäimmät, jotka muuttivat Ruotsiin, unohtivat siellä pian kotimaansa ja äidinkielensä. Lisäksi tulivat Ruotsin ainaiset sodat, joista voitonhedelmät vain harvoin Suomen osaksi lankesivat, mutta joiden tappiot sen kansa aina kahta kipeämmin sai tuntea luissaan ja ytimissään. Näyttihän tämä kansa esim.

Heille naurettaisiin pahanpäiväisesti, sitäpaitsi Eerik-herra kyllä mielellään näkisi, että heillä olisi jokin jänis mukanaan. Varmaankin hän oli palannut ennen heitä. Pekka suostui Antin tuumaan, sillä hänkin älysi, ettei Eerik-herraa nyt kannattanut odottaa. Koira laskettiin irti, ja sen iloisesti haukkuessa suomalaispojat unohtivat sekä Eerik-herran että laivaston ja koko maailman.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät