Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Mitäpä hän huoli siitä, kuinka jollekin Egyptin kuninkaan tyttärelle kävi monta tuhatta vuotta sitte. Hän tahtoi tietää, miten vaimot ja äitit elivät hänen likitienoillaan, mitä he ajattelivat ja tunsivat; hän tahtoi lukemalla päästä selville omasta itsestään ja omista unelmistaan.
Oh, onnetonta kohtaloa! Kansa! kansa! He voivat nähdä hänen kasvonsa kuka voi olla julma atenalaiselle? Mutta eikö rakkauskin ollut julma?» Tyttörukan pää painui rinnalle, hän vaikeni, kuumat kyynelet vierivät hänen poskilleen, ja kaikki orjan lapselliset yritykset lohduttaa häntä tai havahduttaa hänet unelmistaan olivat turhat.
Hän heräsi hätkähtäen unelmistaan kun uusi palvelija vanha Visa oli saanut eron ja eläkkeen tuli sisään ja ärsyttävän ivallisella äänellä kysyi, mitä rouva aikoi määrätä päivälliseksi. Dora ja Eugen olivat ensimäistä päivää häitten jälkeen kahden kotona; tätä ennen he olivat syöneet päivällistä kaikkien sukulaisten luona.
Mutta pappilan puutarhassa oli nuori neiti herännyt unelmistaan, hän kumartui taapäin penkillänsä ja katsoen portin yli näki viimeisen vilahduksen pikku Martti Petterinpojasta, joka astua tallusteli, päässä pyöreä hattu ja yllä pitkä nuttu. Vaikka tuo olikin vähäinen asia, tuli nuori neiti kuitenkin äkisti levottomaksi.
"Katso", sanoi vanhus hiljaa, "eikö hän ole rakastettava kuin ruusu Saaronin lehdoissa tai kuin naarashirvi Hiramin vuorilla. Hänen ruumiissaan ei ole mitään vikaa." Ennenkuin Jochem ehti vastata, kuului kapealta rautaportilta kolme hiljaista koputusta. Mirjam heräsi unelmistaan, pyyhkäisi kädellään silmiään ja riensi ahtaita kiertoportaita alaspäin.
No, rakas Erik, kuului Helenan ääni, onko ihme, että olen saanut tarhaan etsiä sinua täältä alhaalta, sinähän olet aivan yläilmoissa, olet vallan muuttanut ylös pilvilinnoihin. Hyvää huomenta, Eugen Aleksandrovitsh. Ja sinä, äidin pikku Erik, mitä sinä sieltä ylhäältä tähystelet? Kaikki heräsivät unelmistaan. Eugen Aleksandrovitsh tervehti kohteliaasti ja kunnioittavasti.
Nyt näkyi selvästi, että hän oli luopunut kunnianhimoisista unelmistaan, aikomuksestaan jättää paikkansa koetellakseen onneaan toisaalla. Mutta hän ei voinut jättää asuntoaan, joka nyt oli hänelle liian suuri ja kallis: hänen vaimonsa oli asunut siellä, sentähden tahtoi hänkin asua siellä; hän tahtoi säilyttää kaiken ylellisyytensä, antaa sen lahjaksi tyttärelleen.
Halima seisoi teltissä leipiä tuhassa paistaen, sillä aikaa kun Leila, polvillaan ompelupuiden edessä, ompeli kulta- ja hopea-ruutuja miehensä mekkoon. Ympäröittynä kaikella mitä halusi, nautti Jussufin poika täysillä kulauksilla elämän iloa. Koirain haukunta herätti hänet unelmistaan. Kameelilla ratsastaja seisahtui puutarhan portille, ojentaen kätensä nuorta beduiinia kohti.
Ikään kuin tyyneessä lahdessa istuivat kumpikin, vähän alamielisenä, piirtoruunan leikatessa lumista mykkää taivalta. Tuisku oli rauvennut. Hitaasti siirtyivät sulavat pilvenkaistaleet poutasekaisella taivaalla, kuin Kortevaaran päällä, lähellä kaupunkia heräsivät Pekka ja Loviisa unelmistaan.
Välistä luulee hän näkevänsä oman lemmittynsä, Ainon, viittaavan häntä luokseen, hän rientää eteenpäin, astuu hänen luokseen, tarttuu hänen valkeaan kätöseensä, mutta juuri kun hän on painamaisillaan sen huulilleen, herättää hänet unelmistaan akka, joka huomauttaa, että ensin on prenikka maksettava, ennenkuin sen suuhunsa saa pistää. "Uh, noita hävyttömiä!
Päivän Sana
Muut Etsivät