Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ne, jotka eivät tunteneet häntä, luulivat hänen joko ujoksi taikka typeräksi, mutta hänen mielestänsä tämä lahjominen ja kiitteleminen ei ollut oikein paikallansa. Nyt tuli myös nuo kurjat kellosepät, Leijonan isännän veronalaiset, jotka olivat hänen armoilla ja joilta hän osti heidän teoksensa lähetettäviksi ulkomaille.
Ei kenenkään päähän edes pistänytkään, että hän saattoi tuntea itsensä ujoksi ja hyljätyksi, päinvastoin, kaikki pitivät ylpeytenä jäykkyyttä, jolla hän peitti vastenmieliset tunteensa, ja koko huoneen läpi kulki ikäänkuin salainen päätös, ett'ei kukaan tunkeutuisi hänen päälleen, että tuo ylhäinen tukholmalainen nainen saisi nähdä, että täälläkin oltiin hienotunteisia j.n.e.
Ja sitten nähnyt itsensä jo kasvaneena, milloin työssä kotipellon vaon päässä, milloin täällä ylhäällä ullakkokamarissa, ponnistellen ajatusvoimaansa, suurella vaivalla vihdoin saadakseen kokoon kömpelön lauseen elämästä ja onnesta. Siksi Heikiksi takaisin! Takaisin ujoksi lapseksi, takaisin pieneksi, vähäpätöiseksi niinkuin silloin!
Minä olin tullut siinä mielessä, että saisin tietooni hänen synkkämielisyytensä syyn, mutta huomasin hänet wielä liian ujoksi ja sen wuoksi heitin asiani sillä kerralla sikseen. Wamman saanut mies parani pian ja alkoi käydä työssä kuten ennenkin.
Mielimurteesta kyynelet kuitenkin tulevat hänen silmiinsä, jos joku rohkenee viitata siihen, että hänen isänsä olisi voinut tehdä enemmän hänen hyväksensä. Isä oli vaan köyhä vuorenkaivaja, sanoi hän Fritzille, ja hän oli usein nähnyt äitinsä hartioillaan kantavan polttopuita Mansfeldin hongikoista. Mutta luostarikouluissa hän epäilemättä oppi niin ujoksi ja totiseksi.
Sándor orpanamme oli puettu lakioppilaan atillaan ja vaaleanpunaiseen sametti-liiviin. Hänestä saattoi muuten nähdä, kuinka hän tunsi itsensä aivan toiseksi ihmiseksi atilla-dolmány'issa, kuin sortuutissa; sortuutti teki hänet aivan alakuloiseksi, nöyräksi, ujoksi, kun sitä vastoin atilla täytti hänen sydämensä itseluottamuksella ja rohkeudella.
Eipä aikaakaan oli hän jo talon jokapäiväinen vieras, mutta miten usein hän tapasikaan Annan, näytti heidän keskinen tuttavuus hyvin vähän edistyvän. Pastori tunsi itsensä ujoksi ja saamattomaksi Annan seurassa ja hän taasen puoleltaan kohteli pastoria, äitinsä hienoista, ystävällisistä viittauksista huolimatta, yhä edelleenkin jäykästi.
»Sitä kun saarnaajan on pakko seurustella naistenkin kanssa, niin...» selitteli Eulaliina, ujoksi tekeytyen ja jatkoi: »Yksinäistenkin naisten kanssa täytyy saarnatessaan ja lohduttaessaan seurustella ihan kahdenkesken, niin...» Sehän nyt oli luonnollista.
Minä en tiedä mikä siihen on syynä, ett'eivät herrat täällä ole samallaisia kuin kotona. Minä tarkoitan, kuinka ylioppilas tavatessaan minut tiellä ainoastaan nyykäytti päätään ja kohotti lakkiaan; mutta täällä he kumartavat ja kääntelevät itseään melkein joka sanaa lausuessaan ja sanovat lakkaamatta neiti ja pyyhkäisevät viiksiään. Tähän en minä ole tottunut, vaan tulen ujoksi ja olen ääneti.
"Minun mielestäni hän on pieni, herttainen ja kaunis nainen", sanoi hän tyytymättömän näköisenä katsellen läsnä-olijoita, "ei ole niinkään helppoa ventovieraana tulla jonnekin ja olen varma siitä, että hän tunsi itsensä ujoksi meidän kaikkein joukossa, eikä sentähden tullut sanoneeksi sanaakaan, tuo pieni raukka, kunnes hyvä tohtorimme, joka aina on ystävällinen yksinäisiä naisia ja eläimiä kohtaan, tuli hänelle avuksi!"
Päivän Sana
Muut Etsivät