Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Ja kun hän sitte heti poistui saattoi Erland häntä kohteliaasti eteiseen auttaakseen takkia päälle. Tuskin ainoata sanaa oli tyttö puhunut heidän lyhyellä yhdessäoloajalla ja hän oli niin ujo, ettei Erlandille onnistunut kertaakaan kohdata hänen katsettaan, mutta kuitenkin, kun hän lähti tädin luota ja joutui yksin, oli hänen ensimäinen selvä ajatuksensa: "hän on oleva minun vaimoni!"
Neiti katsoi häneen melkein veitikkamainen hymy huulillaan. Ujo minä olen, niin hirmuisen ujo, ettei kukaan voi aavistaa. Mutta sen puolustaminen, mitä pitää oikeana, sehän on aivan toista. Siihen vaatii sisäinen pakko. Ja ehkä myöskin tekemään sen mukaan, niinkö, vaikka koko maailma olisi vastaan? Niin tietysti. Te olette kummallinen. En minä sellaista ujoutta ymmärrä.
Syyskuun tultua, joka tavallisesti tuo mukanaan elämää ja liikettä pääkaupunkiin ja kouluihin tulvivan nuorison, saapui rouva Lindinkin vieras, ujo, nuori tyttö, ruskeasilmäinen impi, jolla hampaat olivat kimaltelevan kirkkaat ja poskissa pienet sievät kuopat kun hän veti suutaan puoleksi ujoon puoleksi veitikkamaiseen nauruun.
Kaikki menivät sitte vuorotellen tervehtimään pientä raajarikkoa, joka ei ensinkään ollut ujo, vaan vastasi iloisesti ja viisaasti heidän kysymyksiinsä. Hän oli kymmenen vuoden vanha, vaikka tuskin olisi luullut hänen täyttäneen kahdeksan, niin kuihtunut ja laiha oli hänen raihnas ruumiinsa.
Siellä ei tehnyt mitään, jos kaatuikin välistä ja oli vähän kömpelö, mutta täällä olen niin ujo, kun oppimiseni käy niin hitaasti.
Niin olivat asiat Honkalassa, joka oli hyvästi toimeentuleva pitäjä sisämaassa, mistä oli useampien tuntien matka lähimmälle rautatienasemalle ja höyrylaivaliikettä tunnettiin ainoastaan nimeksi. Rovasti oli vanha ja sängyn omana halvauksen alainen; apulaisenaan oli vasta papiksi päässyt nuori, ujo mies, joka koetti perehtyä oloonsa.
Tuo tähän saakka ujo kosija alkoi tuskastua ja sopersi jotakin semmoista, ettei hän millään muotoa tahtonut pakottaa tätä jaloa neitsyttä vastoin hänen tahtoaan; hän saisi suoraan vastata jaa tai ei. No niin, sanoi kreivitär, vielä tuimemmasti, miltei kovastikin, ja yhä edelleen katsellen tyttöä synkein, tutkivin silmin; tee niin, että voit vastata siitä Jumalan ja omantuntosi edessä!
Mutta heidän tervehdyksensä ja hyvästinsä oli vieläkin herttaisempi kuin ennen ja niinkuin hän olisi ollut heihin kuuluva. Se teki hyvää Anterolle. Hänen oli lepo ja viihdyttävä tunne katsella Emmaa hänen kangastuoliensa tai rukkinsa ääressä. Emma oli niin hiljainen ja ujo ja tyyni, mutta kuitenkin varma itsestään.
"Minä tiesin jo ensi päivänä tuolla sillalla sahamyllyn vieressä, jossa sain niin mukavia vastauksia että Thüringin ohdakkeet voivat pistää ja päälliseksi vielä oikein kovasti ja nyt taasen olin sentään niin tyhmä, että menin niiden tielle". Hän kumarsi syvään ja ivallisesti. "Ja nyt olemme kuitit, kaunis ujo. Minä olen osani saanut." Tyttö ei vastannut mitään.
Vaikka Melissan siveys oli noin omituisella kannalla, hämmästytti hän kuitenkin opettajaa sukkelalla, tehoisalla ja ominaisella älyllään, jonka hätäinen ja väsymätön into osoittihe hänen oppimistyössä, olipa se sitte mitä laatua tahansa. Hän ei ollut niin ujo ja epäilevä kuin muut lapset. Hänen vastauksensa opetustunneilla olivat aina rohkeat.
Päivän Sana
Muut Etsivät