United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä olen myös lukenut muutamia hyviä kirjoja, jotka sain lahjaksi ripille mennessäni", lisäsi Aino, ikäänkuin parantaakseen tyhmyyttään. "Vai niin kuka on ne kirjoittanut?" kysyi ylioppilas. "Kuka ne on kirjoittanut? Kas sitä en tiedä, mutta mustilla kansilla on kultaristi." Erkki puri hammastaan, sillä hän ei enään tahtonut hymyillä, ja Aino huomasi tämän.
Mutta nyt työhön, tässä on kyllin kauvan turhaan viivytty". Ja Hannulan isäntä ripusti paremman nuttunsa naulaan, heitti työnutun hartioillensa ja meni Taavin kanssa työhön. Kiroten kulki Hovilan isäntä kotiin päin. "Pirun pöllöt! Kopeilevat tyhmyyttään ja raakuuttaan, ja ovat niin rikkaita muka, ett'ei kysytä onko miniä varakas vai kerjäläinen. Tiennevätkö nuo tomppelit minun tilaani?
Paksun kuusen juurella oli karhu istuallaan torjuen Rakin alituisia hyökkäyksiä, ja ylhäällä kuusessa istui Antti sadatellen tyhmyyttään, kun oli aseetonna lähtenyt tunturille. Pekan oli täysi työ pysyä tyynenä, sillä koko juttu tuntui hänestä niin naurettavalta, ja kun Rakki näki Pekan, se haukkui karhua entistä kiukkuisemmin.
1 SENAATTORI. Nämä muurit Ei niiden ole luomat, jotka ovat Sua loukanneet; ei loukkauskaan niin suuri, Ett' yksityisen rikoksest' on tornit, Pylvästöt, templit sorrettavat. 3 SENAATTORI. Kuolleet Ne ovat, jotka lähtöös oli syypäät; Niin tyhmyyttään he häpesivät, että Pakahtui sydän.
Tätä tyhmyyttään oli hän sitten tahtonut korvata heittäytymällä rikkaan isäntänsä syliin; hänkin puolestaan tahtoi nousta askeleen, nauttia kaikkein hienoimpia nautintoja ja sitä ylellisyyttä, joka veti hänen silmänsä puoleensa hienojen kaupunginosain myymäläin ikkunoissa.
Jos joku tahtoi väittää, että Matti rehellisellä tavalla oli rahansa koonnut, naurettiin hänen tyhmyyttään, mitenkä muka se olisi mahdollista, että poikanulkki muutaman vuoden ajalla voisi tuommoiset rahat koota? Ja äärettömän paljon niitä oli, niitä rahoja Matilla, sen oli jokainen tietävinään ja aina toinen toistansa paremmin.
Lähestyessään he puhelivat isoäänisesti ja kehuskelivat, että nyt suomalaiset saavat lämmitellä. Vanha akka seisoi joko tyhmyyttään tai uteliaisuuttaan yhä paikoillaan katsellen kohti rientävää talonpoikaparvea. "Anna vettä, ämmä!" karjaisi joku etumaisista, mutta kun akka ei ymmärtänyt ruotsalaisen puhetta, tämä sieppasi häntä tukasta lähteen luo ja pakotti nostamaan vettä.
Voi minua hölmöä! Voi, voi, jos se luulee minua joksikin petturiksi! Voi, voi!" Tapani palasi monet askelet takasin, mennäkseen tohtorilta kysymään, mutta seisatti siihen taas ja punalteli päätään ja sipitti: "Voi, voi! No kaikkia sitä!" Viimein hän kuitenkin lähti kiirehtimään majapaikkaansa, jossa serkulleen rupesi kertomaan tyhmyyttään.
Mutta he olivat varoillaan; eivät virkkaneet sanaakaan, ettei heidän tietämättömyytensä tulisi ilmi. Kovasti teki mieli kysellä ja urkkia, sillä se oli niin hauskaa kaikki, että värähteli oikein hermoissa. Ylpeys kuitenkin esti; ei he toki näyttäisi tyhmyyttään, ei sittenkään. He kulkivat kotiapäin ja Lavonius astui reippaasti rinnalla.
Keltähän lienee, ajatteli Viija avatessaan. Ehkä Santtu pyytää tyhmyyttään anteeksi. Ei ollut Santulta. Hän alkoi lukea: "Nyt jo tunnet ehkä enemmän sota-asioita kuin viime kesänä ja nyt sinä olet onnellinen, minä luulen. Tuskin enää tiedät olevasikaan siinä maailmassa, jossa on surua ja milloin mitäkin. Onnellinen sinä vaan olet, sen näin nyt markkinoilla ja onhan tuon nähnyt ennenkin.