Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Minusta tuntui ikäänkuin paikan viimeinen omistaja nyt vasta olisi saanut tyydytystä sielullensa, kun hän tunsi, että hänen huoneensa ei ollut enää kylmänä, tyhjänä, hyödyttömänä, vaan että elävä ihminen ajatteli häntä kiitollisuudella ja tunsi iloa siitä työstä, minkä hän maan päällä eläessään oli tehnyt. Rukoilin hiljaisen rukouksen hänen sielunsa rauhan puolesta.
Krogstad. Olisitteko muistaneet minua? Rouva Linde. Minun tulee tehdä työtä, jos mielin elää. Koko ikäni, niin kauas kuin saatan muistaa, olen minä työtä tehnyt, ja se on ollut mun paras ja ainoa iloni. Mutta nyt olen minä ypöyksinäni maailmassa, niin kauhean tyhjänä ja hyljättynä. Tehdä työtä omaksi eduksi, siitä ei ole mitään iloa.
Jos vain oli täytenä vatsa, sopi tyhjänä olla pään. Myös jokaisella ma teistä omat narrintiukuset näin. ja myös jok' ainoa teistä kävi niitä helistäin... MIK
Siellä on koppi tyhjänä Eevan jälkeen.» Portista vasemmalle oli pieni rakennus, sisältävä kaksi huonetta, joissa hoidon vanhat vaimot ja kaikki pienemmät lapset asuivat. Kymmenkunta oli edellisiä, jälkimmäisiä pariinkymmeneen. Ensimmäisen huoneen nurkassa oli laudoista tehty pimeä koppi mielipuolia varten. Tämän sai Mari olopaikakseen, koska se sattumalta nyt oli tyhjänä.
Kauppias Paavo ja hänen vaimonsa talutetaan ylös pöydän sivupenkeille istumaan sinisten ja punaisten verhojen alle, jotka kuvaavat Kristuksen ratsastusta Jerusalemiin ja kolmea itämaan tietäjää, mutta Petter itse istuutuu pöydän päähän. Pitkä pöytä on muhkean näköinen, sillä siinä ei ole kämmenenkään alaa tyhjänä, vaan joka paikka on täynnä vateja ja maljoja.
Tyhjänä tuli tupahan, annitoinna appelahan: hiiret kopsassa kopasi, hörppäkorvat lippahassa!" Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, vaimo kaunis, kuuli kummaisen tarinan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitä lausuit, lapsi kurja, kuta, kunnotoin, latelit? Muista kummat kuulukohon, häväistykset häälyköhön, eipä tästä neitosesta, ei tämän talon väestä!
Hän asuu kaikkien pyhimmässä, joka ei koskaan enää ole tyhjänä, niinkuin vanhan temppelin yksinäinen pyhyys joka päivä vuodessa, paitsi yksi. Hän elää aina ja välittää meidän puolestamme!"
Hänen vaimonsa päästi kauhistuksen huudon. Hän tarttui uudestaan miehensä käsivarteen molemmilla käsillään noilla heikoilla, vapisevilla käsillään, jotka näyttivät äkkiä saaneen miehen voimia ja jäntevyyttä. "Tule tänne tule tänne! minun täytyy ja minä tahdon puhua sinulle!" Hän veti hänet suurella voimalla muutamaan tyhjänä olevaan huoneen nurkkaan.
Jo olet viikon vuottanunna, Kaiken kaunoisen ikäsi, Sinisillä silmilläsi, Metisellä mielelläsi. Vaan vielä sinun tapoan, Vielä istun vieressäsi, Vaikka minneki menisit, Kunneki kulekseleisit. Kova on kahle, rautakahle, Luja köysi, liinaköysi, Rakkaus sitäi kovempi, Lujempi siet syänten. Voi minua mies poloista, Kun nyt näen istumesi Tyhjänä tuvassa tässä, Asuntosi autiana.
Tarkkaavaisuuteni sain jännittää äärimmilleen ehtiäkseni saada heidän lukunsa selville, sillä he eivät kulkeneet säännöllisissä riveissä. Montakaan päätä en sentään luule erehtyneeni. Jalkaväen mentyä pysyi tie lähes tunnin ajan tyhjänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät