Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Lindebackassa he eivät olleet käyneet, mutta nuori rouva oli lähettänyt vanhalle Briitalle naulan kahvia ja lämpimän talvipuvun; Olli oli saanut kirjoja ja tupakkaa. "Te ette näytä terveeltä," sanoivat Margretalle ystävät ja tuttavat.
Professorin suruharsolla verhottuja kuvia oli pöydillä ja uuninreunustoilla ja aina kun tuli joku vieras ja tuttavat tietysti pitivät velvollisuutenaan käydä lohduttamassa kertoi hän heille veljensä elämästä ja kuolemasta. Hän ei ikinä sanonut voivansa antaa anteeksi itselleen sitä, että hän ei ollut viipynyt Haapasaaressa kunnes kaikki oli ohi. Mutta kuka sitä saattoi aavistaa!
Siellä odottavat minua vanhassa ruokapaikassa vanhat, tuttavat päivällistoverini, siellä olisin kuin kotonani ja saisin kertoa heille seikkailustani... Mutta ei, sehän ei käy laatuun. Tuossa luen erään portin päällä suurilla kirjaimilla kirjoitetun nimen »Rullan», sinne pakottaa kova kohtaloni minua menemään vastoin tahtoanikin. Sillä miestä sanasta... Raskain askelin astuin portista sisään.
Vanhat puheenparret uudistettiin ja vanhat tuttavat esitettiin uudestaan. «Tunnetko enää matami Folettea? Se on vastikään korjattu. Saako hän kunnian antaa sinulle kupillisen? Tuo on entinen tähdikäs kuppisi! Se saatiin matami Foletten kanssa pelastetuksi tulipalosta, ja tuo pieni ruusunuppuinen kuppi tuossa on aiottu pikku Elisellemme. Sinun täytyy toki maistaa näitä rinkilöitä!
Tämä Elli on oikea metsäläinen, sanoi neiti Skytte nauraen, mutta me olemme jo koko hyvät tuttavat toistemme kanssa. Uskotko, Aadolf, hän on suonut minulle sen kunnian, että kutsuu minun joskus tulla häntä tervehtimään? Ja arvaa mitä hauskuutta hän tarjoo?
Ettekö itse ota lasillista? kysyi herra, nostaen lasia päivää vasten. En koskaan juo vieraitten kanssa! sanoi Ellen kuivasti. Te olette julma, neitoni! Minä toivon kuitenkin että se aika on tuleva, jolloin voimme juoda yhdessä kuin tuttavat! Siinä tapauksessa teidän tulisi menetellä aivan toisella tavalla kuin olette tehneet siitä, kuin te viimein olitte täällä! Mitä sillä tarkoitatte?
Viion leski oli paljaana korvana, kun Elsa luki kirjekuoresta: »Merimiehen leski Elsa Viio.» Itse kirje oli: »Arvoisat tuttavat. Ikävä syntymäseudulleni pakottaa minut kirjoittamaan kirjeen teille, tutuimmilleni siellä. Minusta nimittäin tuntuu, kuin pääsisin tämän kirjeen mukana ajatuksissani helpommin sinne ja lähempään yhteyteen kotopaikkani kanssa.
"Mutta voidaksemme vapaasti ja kahleettomasti keskustella, täytyy meidän pohjolaisten olla hyvin tuttavat. Ja miten tutustuisimme? Ei se voi tapahtua 'isoissa pidoissa', noissa, jotka oikeastaan ovat seuraelämän ensimäinen aloittava askel. Paras, minkä niistä voi lausua on, että ovat tyhjää paremmat.
Niin ainakin on käynyt minun joka kerta, kun läheiset ystävät ja tuttavat ovat kuolleet ja niin juuri kävi silloinkin kun sain sähkösanoman *Gina Krogin* kuolemasta keväällä 1916. Kaikki muistot heräsivät, ja minä näin hänet eri tilaisuuksissa ensi tapaamisestamme asti, joka tapahtui kesällä v. 1900 Kristianiassa.
Puheenaineena oli heillä ensin papin saarna, sitten tuttavat, joita olivat nähneet kirkkomatkalla, ja viimein poikkesi keskustelu heidän jokapäiväisten toimintojensa alalle. Rauhalan emännällä oli kangas kuteilla; kaksi hame-vaatetta oli jo kudottuna ja nyt olisi hän tahtonut rannuttaa vähän toiseen malliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät