United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gina Krogin nimi oli minulle silloin jo hyvin tuttu; olimme olleet kirjevaihdossakin erään artikkelin johdosta, olin nähnyt hänen kuvansa eri aikakauskirjoissa, mutta en ollut personallisesti häntä tavannut.
Kun juhannus lähestyi, kertoi Gina Krog, että Parisissa oleskeleva norjalainen siirtokunta oli päättänyt viettää tämän pohjolan valojuhlan "Café de la Régencessa" ja kutsunut minutkin sinne yhteiseen iloon. Ennen sinne menoamme piti Gina Krogin, ja minun käydä teatterissa, sillä olimme muistaakseni saaneet joltakulta tuttavalta liput ja ne olivat juuri sinä iltana käytettävät.
Niin ainakin on käynyt minun joka kerta, kun läheiset ystävät ja tuttavat ovat kuolleet ja niin juuri kävi silloinkin kun sain sähkösanoman *Gina Krogin* kuolemasta keväällä 1916. Kaikki muistot heräsivät, ja minä näin hänet eri tilaisuuksissa ensi tapaamisestamme asti, joka tapahtui kesällä v. 1900 Kristianiassa.
Jos saan stipendin, aion kesällä tehdä opintomatkan Norlantiin. Siellä tahdon kirjoittaa kertomuksen pikku Gunnista. Teoksesta tuli »Herön kartanon lapset», joka on suomennettu kuten Gunvor Thorintytärkin. »Kiitos terveisistä, jotka sain Gina Krogin kautta.
Kongressi alkoi hyvin juhlallisesti Gina Krogin tilaisuutta varten sepittämällä kantaatilla, johon Agathe Backer-Gröndahl oli säveltänyt musiikin solokohtineen ja kuoroineen ja sitten seurasi tietysti tavanmukaiset tervehdyspuheet. Kongressin ohjelmaan kuuluivat yhteiskunnalliset uudistukset ja naisten ammatillinen kehitys, jotka kysymykset antoivat aihetta sekä esitelmiin että keskusteluihin.
Mutta se olikin viimeinen kerta. Kirjevaihdossa me kyllä olimme s. o. lähetimme toisillemme joskus tervehdyksen ja väliin kortin, väliin kuvalaatan tai lehteen pantavan kirjoituksen, mutta meidän tiemme eivät enää sattuneet yhteen. Gina Krogin lehteä seuraamalla tiesi kuitenkin kaiken mikä häntä koski.
Mutta se tulee vielä syntymättömiä sukupolviakin elähyttämään samassa, kun Gina Krogin nimi aina tulee mainittavaksi Norjan ensimäisten joukossa. Hänen hautajaisensakin tapahtui, aivan kuin Norjan suurmiesten, valtion kustannuksella.
Yhden täytyy aloittaa." Ja juuri tämä kokonaisuus, tämä yhtämittainen nuoruutensa ihanteista kiinnipitäminen ja lujana seisominen myrskyssä ja vastatuulessa tekee Gina Krogin muiston niin eheäksi ja kauniiksi, ja antaa rohkeutta ja voimaa niin monelle niistä, jotka joutuivat hänen kanssaan tekemisiin.
Tällaisen Kansallisliiton luominen ei suinkaan ole mikään helppo tehtävä jo siksi, että ne yhdistykset, joilla on oikeus siihen yhtyä, edustavat mitä erilaisimpia harrastuksia ja vivahduksia, mutta Gina Krogin palava usko asian tärkeyteen ja hänen suuri auktoriteettinsa voitti kuitenkin nämä vaikeudet ja niin syntyi Norjan naisten Kansallisliitto, jonka presidenttinä hän sitten oli hamaan kuolemaansa asti.
Oli kongressissa vaikka kuinkakin paljon puhujia ja edustajia olipa vaikka niinkin paljon kuin Berlinissä v. 1904, jossa kaikkiaan sanottiin pidetyn 264 puhetta aina Gina Krogin huomasi, ja hänen kuvansa jäi kuulijoiden mieleen.