Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kenellä turkit oli, se koetti kiireesti kohauttaa karvaista kaulusta korvilleen ja painautti sitten taas käsivarret syvemmälle hiain sisään, eikä hänellä siinä ollut hätääkään.
Ennen maatapanoaan on isäntä käynyt tallissa, mitannut kauroja oriille ja peittänyt loimella tämän parhaansa; ja emäntä on kantanut nahkaset ja turkit tupaan lämpiämään sillä aamuyöstä varhain on määrä joulukirkkoon lähteä. Vielä nukkuu nuori väki pirtissä, kun isäntä pistäytyy ovesta pihalle.
Täällä se kouristaa niin kummallisesti, täällä näin." Ja sairas likisti kättänsä sydämelleen. Kului joltinenkin aika. "Olisihan minulla", virkkoi sairas jälleen; "olisihan minulla suuri pyyntö, mutta..." "Sano sata pyyntöä, sinä siunattu mies", vastasi emäntä. "Tekisi mieleni pappia." Isäntä kavahti pystyyn ja sieppasi turkit ylleen. "Kumpaistako?" kysyi hän ovessa.
»Minä olen täällä käynyt väliin öisin, kun te olette nukkunut. Ja minä olen odottanut.» Opettajatar viskasi turkit syrjään ja nousi sohvalta. »Esteri! Nyt lähdemme omaan kammariin.» Esteri heittäytyi maata pitkää pituuttaan. »Minä olen odottanut, että tulisi ja suutelisi minua. Suutelisi yhden ainoankaan kerran.» »Nyt lähdemme. Minä sammutan tulet.» »Niin, sammuttakaa. Ehkä hän sitten tulee.»
Kolinaa kaikui jäiseltä tieltä niin että kaiku vastasi lokakuun hiljaisuudessa; aidanseipäillä istui variksia, toiset jäivät, toiset lentoon lähtivät. Kärryistä se senlainen rymäkkä tuli, ja niissä istui, pitkä ruoska kädessä, turkit ja päällyssaappaat yllä, Giljen kapteeni. Hän oli ollut virkamatkalla puolentoista penikulman päässä, Bardun Klevenin luona.
Lapset katsoivat ulos akkunasta, mutta muuta eivät nähneet kuin hahmot omista verevistä kasvoistansa. Isä teki lähtöä kirkkoon. Isot turkit oli hän pukenut päällensä ja myhäillen sanoi hän jäähyväiset lapsille. Sinne jäivät nyt lapset yksinänsä isän kamariin, jossa kuitenkin pian rupesi heille ikävältä tuntumaan, kun isä oli poissa.
Vihoissaan heitti hän pyssynsä pois. Samassa kulki pieni paimentyttö ohitse. "Anna, ystäväni, minulle vähän maitoa", sanoi Valtteri, sillä nyt tuli nälkä toden perään. Kuin tyttö näki tuon karvaisen ilmiön, turkit nurin päällä, paperitötterö päässä, heiluvat höyhenet ja pitkän parran, huusi hän pelosta ja juoksi tiehensä. Mitä uskoi hän muuta, kuin että Valtteri oli itse ilkeä metsän mörkö!
Vaikka pieniä valkeita oli poltettu huoneessa monena päivänä ennen Topiaan tuloa, hohkasi kuitenkin ilma viileältä. Saadakseen lämpimän otti hän turkit peitteen lisäksi. Turkinkauluksessa oli oma tarinansa, jonka Topias, unosen viivytellessä tuloaan, muisteli. Pyryisenä talviyönä söi kettu myrkyn, käytyään kahtena pyryttömänä yönä sitä kiertämässä, kaartamassa.
Nurkassa oli iso kiuas, huonetta ympäröi laudoista seiniin tehdyt lavat, joidenka päällä oli olkikupoja väen makuusijoiksi. Akkunoita ei ollut. Päivällä oli pirtin ovi selki seljällänsä ja naiset kehräsivät pirtissä turkit yllänsä ja kaksi paria sukkia jaloissa, kuten vielä tänäkin päivänä on yleisenä tapana.
Kylläpä on tarpeelle turkit, tallukat ja muut lämpöiset verhot, jos mielii ulos käydä ja sulilla pysyä, tuommoisessa ilmassa niin on kyllä, mutta, kaikilla ihmisillä ei ole tuommoisia varustuksia. Ja kumminkin on sellaistenkin ihmisten ulos lähteminen, niinpä tänäkin kertomanamme aamuna.
Päivän Sana
Muut Etsivät