United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun ei Väinämöinen löydä etsimiänsä sanoja tuonelasta, saa hän muutamalta paimenelta neuvon lähteä Antero Vipusen luo: Matkan vaikeudet eivät pelota Väinämöistä, joka saapuu vanhan jättiläistietäjän luo ja herättää hänet kuolonunestaan.

»Emäntä uskoo, että Nikkilä vielä laivoja veistää, ennen kuin kuoleearveli Vimpari ja katsoi syrjäsilmällä Nikkilää. »Melkein se semmoisia höpisee meidän äiti», arveli Nikkilä. Emäntä aikoi sanoa: ei se ole mahdoton asia ja Kaikkivaltiaan voimalle se on vähäinen, vaan asetti kuitenkin sanansa sananlaskun muotoon: »Toivotaan vetten takaa, ei toivota Tuonelasta

Kumisten Kuin tuonelasta tykin huokaus vaan Käy kautta holvin. Väsynyt on pääni, Mun aatostani huimaa. Rauhaa, rauhaa! Kymmenes kohtaus. Tuoss' soihtu on. Meit' ovat linnan pihalt' Oville tunkeneet jo. Ryntäämässä On herttua itse. Pihalla jo on hän. Kun laukauksen käytävästä kuulet, Niin sytytä nuo tuossa. Hyvästi! Yhdestoista kohtaus. Hän tainnoksiss' on! Liian hyv' on luonto.

Muutpa moittii vainen: "Hullu, hullu nainen, Soimata uskaltaa Jumalaa!" "Tuuti, tuuti lasta, Vaikka tuonelasta!"

Materialistejä he eivät olleet, sen kaikki tutkijat myöntävät, käsitystä heillä oli elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen, mutta heidän kuvauksensa tuonelasta ovat synkkiä ja harmaita.

Vapunpäivänä veistettyjä lastuja ei saanut viedä navettaan, siitä tuli lehmien jalat kipeäksi. Pirun asunto on helvetti, joka kehittyi tuonelasta. Siitä sisältää uskonnollinen kirjallisuus kylliksi kamalia kuvauksia. Muinaissuomalaisten jumala oli *Jum*, jonka asunto oli taivas.

Heitä Hiiteen tämä muoto; mykkä peikko meitä kamoittaa enemmin kuin se, joka kirkuu ja peuhaa. KULLERVO. Kuinka kauvas luulet vielä iltaan olevan? KIMMO. Ei kauvas. Mutta jotain vielä sanoa tahdon. Liian pitkän ijän kiusoillemme annat, jos luulet niiden ulettuvan toiselle puolelle hautaa. Tosin Väinö Tuonelasta haastelee ja sen kuumista paateroista, mutta ne tarinoita ovat, ystäväni.

Labeolla oli paljon kertomista. Hän oli pilvistä ja pimeästä päässyt kodin valoon; hän oli tullut ikäänkuin tuonelasta; ja tämän mustan ajan tapauksia halasivat kaikki kuulla. Hän kertoi armeijansa matkasta Monaan, druidein linnain hävittämisestä ja kuinka he kaikki luottivat siihen, että koko maa oli kukistettu.

Mutta jos vainaja syystä tai toisesta tuntee vetäymystä maalliseen elämään, saattaa hän jäädä tähän puoliaineelliseen välitilaan tai palata siihen ajoittain tuonelasta. Kummassakin tapauksessa hän silloin joutuu kosketukseen fyysillisen maailman kanssa ja voi seurustella elävien kanssa joko kummittelemalla tai mediumein välityksellä.

Kukaan läsnäolijoista ei ollut kuullut, kun ovi remahtaen kaatui sisään; Aadolf seisoi inkvisiittorien keskellä, aivan kuin olisi noussut Tuonelasta uhriparoista kahteen nähden ainakin niinkuin hän olisi tullut taivaasta. Hän seisoi siinä käsi miekankahvalla, silmät leimuten synkkinä, uhkaavina liekkeinä. Sakastia valaisi pystyvalkea, jonka pyövelinrenki oli virittänyt tulisijaan.