United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ottakaa kiini nuot molemmat koirat ja antakaa heille kummallekin kolmekymmentä kepin lyömää. Oikeutta kaikille, ei yhtään armoa panettelijoille. Syyttää viatonta, se on enempi kuin ottaa hänet hengiltä. Kunnon lailla puhuttu! huusivat kuulijat; pasha on oikeassa. Tuomio pantiin hetikohta täytäntöön.
Hän pysähtyi; huolimatta pitkällisestä tottumuksesta hän nähtävästi suurella mielihyvällä kuuli omaa kyhäelmäänsä. »Tämä tuomio näyttää olevan niin tärkeiden oikeudenkäyntiä koskevain väärinkäytösten ja virheiden tuote», jatkoi hän painavasti, »että sen kumoaminen esiintyy välttämättömänä.
Kaiken tämän käsitettyämme itkimme monta itkua ja surimme monta surua; ne oliwat ensimmäisiä laineita tulewista elämän suruista. Tämä kaikki ei auttanut kuitenkaan mitään, sillä se oli wanhempiemme tahto, joka oli korkein tuomio=istuimemme, ja sitä oli totteleminen. Nyt ruwettiin kutomaan, ompelemaan, pesemään ja paikkaamaan.
Alkuperäisen syytöksen, että kreivi Libri vuosina 1842-47 oli Ranskan kirjastoista varastanut käsikirjoituksia ja kirjoja 112 miljoonan frangin arvosta, teki yleinen syyttäjä (Boucly) jo helmikuussa v. 1848, mutta Mériméen esiytyminen jutussa alkaa vasta sen jälkeen kuin tuomio oli julistettu. Yksityisesti olivat kyllä useat Librin ystävistä (P. Lacroix, G. Brunet ja A. Jubinel) lausuneet moitteita yleisen syyttäjän menettelystä huomauttaen, että syytetyn asema ja ansiot puhuivat mokomaa halpamaisuutta vastaan ja että useita kadonneita teoksia jo oli löydetty mikä mistäkin. Mutta julkisesti ei heistä kukaan ollut esiytynyt. Librin vanhana ystävänä ei Mérimée voinut oikeuden ankaraa tuomiota välinpitämättömänä lukea, semminkin kun häntä itseään v. 1836 oli eräässä maaseutukaupungissa yritetty ihan aiheettomasti syyttämään samanlaisesta teosta. Eräs oppilas "
PINHOS. Iske, kurja mies! BILEAM. Sen kurja lausui. Tuossa huimaus! PINHOS. Takaisin maksan. Missä taikasi, Kun horjut? BILEAM. Tuossa! Ukon nuoli iskee. PINHOS. Näitkö ukkosen? Pistää miekallaan Bileamia, joka kaatuu. Tuoss' on sen isku! Kuule jyrinää! Jehovan tuomio on täytetty.
KUNINGAS RICHARD. Sun, Norfolk, raskaampi on tuomiosi, Ja julistan sen vastenmielisesti: Ei hidas hetken kulku määrätä Saa maanpakosi rajatonta äärtä; Nää toivottomat sanat sulle lausun: Uhalla henkes älä koskaan palaa! NORFOLK. Se raskas tuomio on, majesteetti, Ja arvaamaton teidän lausumaksi. Paremman palkan kuin näin syvän herjan Ansainnut oisin teidän armoltanne.
Hiljaa heidän takanansa kansan saatto kulkee, äänetön kuin hauta. Kenen keskelleen se sulkee? Neiti säkkiin neulottu on taakka kantajitten, viime uhri vanhan uskon; alkaa uusi sitten. Tuo on kansan tuomio, tuo kuninkaan myös tahto. Kalliin saapa saalihin on Vienan viekas Ahto. Turhaan pyytää Tapani: »Ah, miehet antakaatte armo hälle, Tuonelassa pahan palkan saatte!»
Hänen vanhempainsa mieli-ala on palannut Rytilään hänen kanssansa. Vuosi oli kulunut ennenkuin kaikki kapteenin julmuudet tulivat selville ja hän itse ehti saada tuomionsa. Se tuomio ei kumminkaan häntä itseänsä kohdannut.
Tuomio tuli kuulumaan: vuosi ja kaksikuukautta vankeutta, syystä kun Aarnio kaiken muun lisäksi Rimpisen todistuksella katsottiin hyökänneen mestari Sundbergin kimppuun tämän työhuoneessa. Tämä asia, jonka lakkorikkurit olivat saaneet sotkeutumaan jälestäpäin alkuperäiseen syytökseen, Sundbergin kanteena, oli itse asiassa kuitenkin paljoa lievempi.
"Voitte seurata häntä, te muut", herttua sanoi noille kolmelle Berniläiselle. "Ei", Franckli vastasi, "me tahdomme olla täällä, me tahdomme nähdä ... että marttiiratkin meidän näkisivät ... ja voisivat lukea kasvoistamme, että Bern heitä itkee ja kostaa!" Tällä välin tuomio oli vangeille julistettu. He kuuntelivat sitä kylmästi, hämmästymättä, vaalenematta.