Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Kotvasen kuluttua poistui pieni seura puistosta, jonka hämärässä nuoret tytöt jonkunlaisen lapsellisen pelon valtaamina tunsivat humisevien koivujen huostaan uskoneensa nimimerkkinsä. Mutta eihän sitä kukaan huomannut, ei kukaan! Kyllä kuitenkin. Eräs nuori ylioppilas oli sen huomannut.
Kaupunkiin tultaessa pääsi lehtori Timoselta kumminkin huokaus: Sain minäkin pari tuhatta vaimoni myötäjäisiä, vaan Kanala nieli kaikki! Sillä hän lausui juuri sen, minkä kaikki syvästi tunsivat.
Siirtolaiset, jotka olivat tottuneet metsien yksinäisyyteen, tunsivat itsensä levottomiksi ja tiedustelivat tilaisuutta päästäkseen tuonne toivottuun Ruotsiin; mutta vielä ei kukaan rohjennut sellaista retkeä ajatellakaan, sillä meri oli täynnä ajojäitä.
Osasin panna niin kömpelön syötin, että kalat tunsivat ongen. Nyt ovat porvarit vielä jäljellä; esimieheni tulee kyllä olemaan tyytyväinen. Tahdomme pyöritellä heitä niin, etteivät ainoastaan he, vaan koko neuvoskuntakin joutuu ymmälle. José! Kamaripalvelija tuli.
Tavallisesti sanoivat he tällöin jäähyväiset tovereille, kun jo tunsivat kuolemansa lähestyvän. Mutta eipä aina kuolevillekaan annettu anteeksi heidän naputuksiansa. Niinpä esim.
Tämän selvityksen jälkeen oli heidän suhteensa muuttunut ihan toisenlaiseksi ja lämpimäksi. Sen he molemmat tunsivat. Olihan selvä, että siinä vaadittiin vähän sovittelemista, vähän myöntymistä kummaltakin puolen. Mutta he taipuivat siihen niin mielellään!
Hänen edeltäjänsä oli sama kuume jo sitä ennen temmannut pois, ja kun useat muutkin upseerit tunsivat saman raivoavan ruton heitä uhkaavan, pääsi kauhu ja levottomuus yleiseksi. Ei ollut ylhäinen enemmän turvattu kuin alhainenkaan. Täällä saattoi ken hyvänsä ensi päivänä maata paareilla.
Mutta vankilan edustalla kohtasi häntä odottamaton este. Pretorianien päämiehet, jotka vuorotellen vartioivat mamertilaista vankilaa, tunsivat jo kaikki hänet ja päästivät hänet tavallisesti esteitä tekemättä vankilaan, mutta tällä kertaa ei rivi avautunutkaan hänelle, vaan sadanpäämies tuli hänen luokseen ja virkkoi: "Suo anteeksi, jalosukuinen tribuni, emme tänään saa päästää ketään vankilaan."
Ja molemmat tunsivat he sen kammottavan tyhjyyden tunnon povessaan, joka sanoo, että jotakin kallista, jotakin äärettömän tärkeätä on mennyt hukkaan eikä ole koskaan korjattavissa. Ei koskaan. Ei haudan tällä eikä tuollapuolen. Aura uskalsi kysyä vielä: Ja sinä? Oletko sinä nyt onnellinen?
Noilla yksinäisillä leikkitantereillani taas olin yleiseen suosittu; mehiläiset, perhoset, valko- ja puna-apilaat tunsivat minut ja kohtelivat minua ystävällisesti, niinkuin minäkin heitä siellä ei kukaan tehnyt minusta pilkkaa. Isäni oli harvoin kotona, sillä hänen elinkeinonansa oli pienen kaupan pito.
Päivän Sana
Muut Etsivät