Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Alinomaa tapaa hän jotakin uutta, jota hän ei luule vielä ennen nähneensä, ja mihin ikänä hän menee, keksii hän toisia avaroita ja hymyileviä näköaloja, epätietoisena eikö viimeinen näkemänsä ole ihanampi, kuin kaikki edelliset. Onnellinen ajatus oli johdattaa maantie kulkemaan tämän huvipuiston kautta. Punkaharjun tunsivat kauan aikaa ainoastaan ne, jotka sattuivat kulkemaan näillä tienoilla.
Rintaakin ahdisti ja oli niin tukala olla, että mieli teki painua syvälle maan alle. Sittenkin vielä, kun jo olivat päässeet ohitse, astuivat he kuitenkin yhtä vakavina, peräkkäin pitkän matkaa, sanaakaan virkkamatta. Sillä molemmat he tunsivat, että vaara pyöri heidän kintereillään. Vasta mäen alla uskalsivat he pysähtyä ja hiljaa tuumailla keskenään. Ei näkynyt eikä kuulunut ketään.
Sairaan hoiti Anna hyvällä menestyksellä ehkä paraneminen edistyi vitkoitellen. Sairaan haavat puhdistettiin ja sidottiin uudelleen, nyt lääkkeiden kanssa. Sairas näytti erinomaisen rakasta käytöstä hoitajoitansa kohtaan, erittäinkin Annaa kohtaan näytti hän suurta kunnianosoitusta; molemmin puolin tunsivat he ikävän kun eivät ymmärtäneet toistensa kieliä.
Ja he vapisivat, he tunsivat, ett'eivät voi kieltää, sillä he tiesivät menetelleensä väärin siinä, että olivat pitäneet viimeistä lastaan kotona pesässään, vaikka muut olivat saaneet lähteä lentoon.
Mennessä heitä oli koko liuta yhdessä, sekä miehiä että naisia. Eivät saaneet yösijaa kerran, saivat olla kaikki yhdessä huoneessa. Silloin valvoivat koko yön ja leikkivät. Niin hullunkurista se oli ollut, sillä kaikki tunsivat itsensä yhtäkkiä niin merkillisen vapaiksi. Ihan olivat olleet kuin vallattomat lapset, iloisia ja huimapäisiä. Niin hauskaa matkaa ei hän vielä ikinä ollut tehnyt.
Yksi tuhdoista hakattiin haloiksi, tulta tehtiin veneesen ja siitä vähästä määrästä kahvia, minkä Stanley oli saanut englantilaiselta upseerilta oleskellessaan Mtesan luona, tunsivat he kaikki itsensä vähäsen vahvistuneiksi. Ja senjälkeen nukkuivat he kaikki, väsymyksen raukaisemina kuin he olivat; Stanleytä yksinään pitivät ajatukset valveilla. Aamu koitti.
André tarttui Olgansa ranteihin ja kouristi niitä niin kovasti, ett' Olgan täytyi kivusta kalveta. "Hellitä, André." "Oliko tämän iltainen ilo taikasokaisua?" "Aivan niin!" virkkoi Olga avaten ja kohottaen silmiänsä. "Eiköhän mitään totuutt' ollut siinä, mitä tunsivat nämä tuhannet, jotka tänään riemuitsivat minun tulolleni?"
Maan-asukkaat sen hyvin tunsivat sekä katsoivat sitä suunnattomalla kauhistuksella, ja nyt se oli meille ilmestynyt haamussa, jota kumpikin rakastimme. Beidermann piti sitä suoranaisena vakuutuksena tyttärensä turvallisuudesta, sydämmensä oli köykäinen ja mielensä huoleton.
Tyttäret vaikenivat sen syvän tunteellisuuden vaikutuksesta, joka kajasti äidin sanoista, hänen kalpeista kasvoistaan ja kyyneleisistä silmistänsä. He tunsivat syvästi hänen sanojensa totuuden.
Kaikki tunsivat hänen nimensä, useat hänen elämänvaiheensa, mutta monet hämmästyivät, kun kuulivat, että hän eli vielä. Hän oli kuollut julkisuudelta eikä kukaan uskonut hänen enää tulevan siinä kummittelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät