Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kun minä ajattelen kulunutta elämääni ja kohtaloani viimeisten kymmenen yhdentoista vuoden aikana, niin on se melkeen kuin joku seikkailu tahi uni. Eikö sinustakin, Asta, tunnu siltä? Monessa suhteessa tuntuu minusta siltä. Kun minä, Asta, ajattelen, mitä me kaksi olimme ennen. Me kaksi köyhää orporaukkaa No, mutta siitähän jo on niin kauan.
Kuinka rakkaiksi eivätkö tunnu nämät ystävät kotia tulleelle; jaa, ollaanpa oikein valmiit sanomaan kiitoksia tuoleille ja pöydille, että ovat olleet niin hyvät ja seisahtaneet kotiin, eivätkä menneet omiksi huviksensa jaloittelemaan..."
Joskaan nyt, kun päiväkirja oleellisilta osiltaan on julkaistu, ei tunnu olevan mitään syytä a priori epäillä sen tunnustuksen ja itsetutkistelemuksen todenperäisyyttä, jonka hän siinä esittää, voi kuitenkin olla syytä korostaa paria seikkaa, joiden voi ajatella valaisevan tätä kysymystä. Päiväkirjan kriitilliseen arviointiin nähdenhän on heikkous, ettei sitä kokonaisuudessaan ole saatavissamme.
Hyvin kaukaa kuuluu liikkeessä oleva juna, joka ei tunnu lähestyvän eikä poistuvan. Siinä se sitten tulee ja minkätähden juuri siinä? vaatimus siitä, että kaiken entisen tulee muuksi muuttua ... että, jos mieli, niin on aloitettava kaikki alusta ... kaikki tai ei mitään, tinkimättä, mutkittelematta.
Tosiaankin, minä luulen, etteivät nämä kolmetoista vuotta nyt muistellessa tunnu paljoa pitemmiltä." Huhtik. 15 p:nä 45.
Ehkä kunta antaa tähän apuaan, jos en itse jaksa...» Lämmin virtaus tunkee ruumiin läpi, vaan ei tunnu jaksavan vielä nousta, täytyy vielä hetkinen huoahtaa. Ja hän istuu eikä mitään ajattele.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei ole tässä nuorisossa tuon on soiton soittajaista; joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan, josp' on laitan Pohjolahan." Siitä vanha Väinämöinen laittoi soiton Pohjolahan; soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat, ei ilo ilolle tunnu, eikä soitto soitannolle.
"Fennomaanit, riivatut, ovat sinun riivanneet aivan hulluksi." "Minä myös olen fennomaani, enkä häpee ollenkaan lukea itseäni niiden joukkoon, jotka taistelevat tämän kansan oikeuksien puolesta, ja koska te ette tunnu olevan fennomaaneja, niin tottapa te olette svekomaaneja, ja kun ne nimet kerran selville tulevat, ei ole sitten enää kummankaan mielipiteet salassa."
Kai he vielä toivoivat ja luottivat. Katsoin erästä kalpeata ja laihaa, täysikasvuista poikaa, joka mielestäni näytti sangen heikolta kyntäjältä. Menin häntä puhuttelemaan. "Eikö tunnu vaikealta noin raskas työ?" kysyin häneltä. Hevonen oli juuri vaolle käännettynä ja siihen tökäsi nuorukainen auransa pystyyn ja istui rinnalleni pellon pientareelle.
Syystuntu luonnossa ja taivas valju, ja kukat kuolleet, lehdet kellertää, ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silmä, ja veden pinta tuskin värähtää. On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta, tai ehkä uinuu sopusointuaan tai väsyi luomaan ja nyt voimaa uutta tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät