Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja minä sanon sen hänelle, annan hänelle korville, pieksän hänet kepilläni kuoliaaksi. Pappi, joka hiljakseen veti nuuskaa nenäänsä istuessaan itkevän paronittaren vieressä ja koettaen suorittaa rauhoitustehtäväänsä, puuttui puheeseen: Nähkääs, herra paroni, meidän kesken sanoen on hän tehnyt niinkuin kaikki muut. Vai tunnetteko te monta aviomiestä, joka olisi vaimolleen uskollinen?
Niin, Jumalalle kiitos! ja sitäpaitsi on hänellä oma onnensa; hän on saanut tehdä yhden matkan ulkomailla. Onko teillä varoja semmoisiin? Ei, hän on matkustanut rahoilla, jotka hän on saanut varsin tuntemattomasta kädestä, postissa tulleessa kirjeessä, neuvolla käyttää niitä hyvin. Ja sen on hän? Niin, Jumalan kiitos! Tunnetteko te sisareni poikaa Aksel Ernberg'iä. Niin, ... ehkä hän on täällä?
"Joll'ei setä Konrad tahdo meitä auttaa, puhun minä veljelleni, tuomari Arnellille. Tunnetteko veljeäni, herra Vigert?" "En, paha kyllä, en tunne." "Oi, niinpä ette tunne jalointa, puhtainta, parasta miestä, kuin on olemassa!" huudahti Cecilia, kasvot hehkuvina. "Teidän pitäisi todellakin saada nähdä hänet, herra Vigert, minä en koskaan ole nähnyt mitään niin kaunista ja miehekästä!
Paimeniako olette? Kukas sinä olet? Tunnetteko sen hyvän paimenen, joka tuntee lampaansa ja joka tutaan lampailtansa? Emme tunne ... minkä hyvän paimenen? Ristuksen Kiesuksen maailman Vapahtajan. Pojat seisoivat äänettöminä ja katselivat suurin silmin häntä, jonka puheesta eivät mitään ymmärtäneet. Sitten aikoivat he mennä.
"Ei, veli", lausui rouva; "muista niitä ihania sanoja, joita Chriemhildimme luki meille hänen kirjastansa Herran Rukouksesta." "Kyllä sinä ja Ulrich ja Chriemhild ja Atlantis", jatkoi ijäkäs ritari, "te olette kaikki yhtä laatua; pikkuinen munkki on lumonnut teidät kaikki." Sydäntäni sykähti, kun kuulin sisarteni nimet. "Tunnetteko, hyvä rouva, Chriemhild ja Atlantis Cottaa?" minä kysyin.
"Minä arwelen kolmea ainetta, se on merkurium, terra adamica, ja materia prima." "Waan minä en ole koskaan ennen tuntenut tällaista kipua, se on minulle aiwan outoa." "Antakaa olla, tauti on kuten sanotte warsin uutta, siis parannusaine pitää myös olla uutta, sellaiselle kiwulle juuri äsken walmistunutta." "Ja tunnetteko mitä sellaista?"
"Ah, tunnetteko tarkemmin häntä, Konstansia'?" kysyi ruhtinatar. "Tunnen, Teidän Korkeutenne, sen verran kuin yhteenpakoitetut erisäätyiset oppilaat voivat toisensa kanssa tutustua", vastasi neiti välinpitämättömästi nykähyttäen olkapäitään, joka saattoi vereni kuohumaan.
Kuka sieltä kirjoittaa?" kysyi isäntä ällistellen. "Tunnetteko Taavetti Hietaniemen? hän se on." "Hietaniemen! Vartoohan hiukan, kyllä! Sehän meni kultasepän oppiin Pietariin. Hänkö elää vielä?" "Elää!" toisti Taavetti. "Mitä hän sitten kirjoittaa?" "Puhun sitten kun on syöty."
Tunnetteko herra d'Artagnan! huudahti hoidokas vuorostaan tarttuen mylady'n käsiin ja katsoen häneen kiihkeästi. Kun hän huomasi mylady'n kummallisen silmäyksen, jatkoi hän: Suokaa anteeksi, rouva, te tunnette hänet, mutta millä tavoin? Mitäs, virkkoi mylady hämillänsä, ystävänä. Te petätte minua, rouva, vastasi hoidokas; te olette olleet hänen lemmittynsä!
Ja kun hän näillä sanoilla: "minun vävyni," tahi: "Tunnettehan vävyni?" esitteli kumppaliaan, ymmärsi jokainen hänen näöstään ja äänestään, että hän mielessänsä ajatteli: "Tunnetteko lähellä tai kauempana ketään, jolla on sellainen vävy kuin minulla? Kuka siinäkään kohden voi vertoja vetää Suorsakylän Peltolan isännälle?"
Päivän Sana
Muut Etsivät