Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hopea on kaunis katsella, virkkoi sen jälkeen metsästäjä; mutta tuhat kertaa mieluummin minä katselen teidän armonne kasvoja, kun ne eivät ole yhtä happamat kuin äsken, jollaisina en ole nähnyt niitä koko sinä kolmen kuukauden aikana, jonka olen ollut teidän armonne palveluksessa.
Ja tähden tään jos muoto muuttui, hymyi, ma kuink' en silloin, jonka luonto tehnyt on joka suhtehessa muuttuvaksi! Kuin kalat pienet lammen tyynen, kirkkaan keräytyy katsomaan, jos heitetähän jotakin, jonka ruoaks luulla voivat; niin tuhat hohdetta näin kiirehtivän päin meitä nyt, ja jokaisesta kuului: »Kas, siinä rakkautemme kartuttaja!»
Hän sanoo vasten silmiä Arvidille, ett'ei hän huoli hänestä ... vasten silmiä, minun pojalleni ... tuhat tulimmaista! Poikani tulee vielä koko pitäjän naurettavaksi ... hän ampuu itsensä vasten naamaa, sanon minä ... ja minä vanha mies jään onnettomaksi, lapsettomaksi". Eversti, joka varsin ääneti oli kuunnellut tuota kaikkea, soitti nyt kiivaasti.
Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, arvasi ajan olevan, tunsi hetken tulleheksi. Jo veti melan merestä, tammen lastun lainehesta; sillä kalhaisi kavetta, iski kynsiä kokolta: muut kynnet meni muruiksi, jäi yksi sakarisormi. Pojat siiviltä putosi, melskahti merehen miehet, sata miestä siiven alta, tuhat purstolta urosta.
Hänen, Fröbergin, oli mahdotonta puolustaa niitä vähäpätöisellä miesvoimallaan, jonka vuoksi hän vaati ainakin 1,000 miestä avukseen. Vai 1,000 miestä! huudahti Lewenhaupt hämmästyneenä. Minun seitsemästätuhannestani tuhat miestä? Lascylla on 10,000. En luovu yhdestäkään miehestä, saatikka tuhannesta.
Yksivakaisena säisteenä olivat pitkälliset soitanteet; ja oli ikäänkuin olisi tuhat kyynelpisaraa äänissä tärisnyt ja ahdistettujen ihmissydänten huolehtivia lemmenhuokauksia väkivoimalla sointuihin sekaantunut. Niin oli uusi lakastumaton kevätkukkanen puhjennut mestarin loppumattomiin yltäkylläisestä sielusta, ja sen kukan hän laski varhaisen vainajan yksinäiselle hautakummulle.
Miltä mahtaneekaan sitten tuntua paholaisen pätsissä, jossa tuhat kertaa tuhannen vuoden kuluessa ei saa muuta haistaa kuin pi'en ja tulikiven hajua!... Viimeiseltä kävi leivän haju hänestä niin inhoittavaksi, ett'ei hän enää luullut saattavansa koskaan panna leivän palastakaan suuhunsa, ja varmaan, arveli hän, on tuo siunauskin, jonka ovikirjoitus lausuu, otettu pois hänen leiviltänsä.
Käytettyään rakastettuun puutarhaansa enemmänkin kuin oli kruunulta saanut, ja sen lisäksi perustettuaan vähäisen kotinsa tyhjästä, huomasi hän olevansa tuhannen riksin velassa rikkaalle vaasalaiselle sukulaiselleen, kauppias Larssonille, ja tuhat riksiä oli aika suuri summa.
"Milloinka se aika tulee?" kuiskasi hän. "Tuhannenko vuoden perästä?" Ja vieras vastasi: "Tuhat vuotta ei ole sen enempää kuin meidän eilispäiväinen matkamme tai tämän öinen valvomisemme, joka nyt jo lähenee loppuaan. Katso vuoria, joilla me nyt seisomme. Aika on ollut uusi ja aika on muuttunut vanhaksi sen jälkeen, kun ne tähän asetettiin.
En ma enää kestä täällä.» Kysyy Affleck: »Minkätähden?» Vastaa Arnkil: »Vallanpäällä tääll' on rammat, tääll' on ruhat, missä ennen miekankärki; käskijätä tääll' on tuhat, vaan ei enää miehen järki».
Päivän Sana
Muut Etsivät