Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
»On minulla täällä Trois-Eschelles ja Petit-André mukanani», vastasi Tristan, »virassaan niin vikkeliä molemmat, että he saisivat yhden miehen kolmesta hirtetyksi, ennenkuin molemmat toiset sen kerkiäisivät huomatakaan.
Mutta sinä, pakene maasta, oman ja minun onneni tähden." Tristan sanoi: "Miten voin elää ilman sinua?" "Niin, ystävä Tristan, meidän elämämme ovat yhteen kiedotut ja kudotut. Entä minä sitten, miten voin elää ilman sinua? Ruumiini jää tänne, sinulla on minun sieluni." "Isolde, ystävä, minä lähden siis, en tiedä, mihin maahan.
Seitsemän päivää ja seitsemän yötä ajelivat aallot häntä eteenpäin leppoisasti. Aika ajoin tarttui Tristan harppuunsa ja näppäili sitä lieventääkseen tuskiaan. Vihdoin laski meri hänen tietämättään hänet rannikolle.
"Tintagel", huudahti Tristan, "siunattu ollos sinä ja siunatut kaikki sinun asujamesi!" Arvon herrat, samassa paikassa juuri oli hänen isänsä Rivalin menneinä riemun päivinä nainut Valkokukan. Mutta Tristan parka ei sitä tiennyt. Kun metsänkävijät kunniatoitotusten raikuessa saapuivat linnan tornin juurelle, tulivat kaikki paroonit ja itse kuningas Mark'kin portille heitä vastaan.
Kun Tristan palasi metsältä päivän helteen ja surullisten mietteiden rasittamana, sulki hän kuningattaren syliinsä: "Ystäväni, missä oletkaan viipynyt?" "Hirven ajolla olen itseni väsyttänyt. Näet, miten hiki valuu virtana ruumiistani, tahtoisin paneutua levolle ja nukkua." Vihreiden oksien siimekseen tuoreelle ruohomatolle ojentautui Isolde pitkäkseen.
Herttua Andret, jota Jumala rangaiskoon, ratsasti hänen oikealla sivullaan. Tällä hetkellä kohosi pensaikosta ilmoille leivosten ja peipposten liverrys, ja Tristan vuodatti näihin säveleihin koko sielunsa hellyyden. Kuningatar ymmärtää ystävänsä sanoman. Hän huomaa kuusaman kiertämän pähkinäpuun oksan ja ajattelee sydämessään: "Niin on laitamme, ystävä, et sinä ilman minua, enkä minä ilman sinua."
»Ja se vaakuna ei tule hänessä riippumaan, vaan hän vaakunassa niin, antakaa hänet vain Tristan kumminne oppiin hänhän on perinoppinut professori semmoisissa salatieteissä.»
Tahdon siis maksaa velkani teille. Tyttäreni Isolde Valkokäsi on herttuoiden, kuninkaiden ja kuningattarien jälkeläinen. Ottakaa hänet, minä annan hänet teille." "Sire, minä otan hänet", vastasi Tristan. Oi, arvon herrat, miksi sanoikaan hän tuon sanan! Mutta sen sanan vuoksi täytyi hänen kuolla. Päivä ja hetki on määrätty. Herttua saapuu paikalle ystävineen, samoin Tristan. Hovipappi messuaa.
Tristan huudahtaa: "Siunattu olkoon,
Tristan kysyi toistamiseen: "Ystävä, mikä teitä siis vaivaa?" Hän vastasi: "Rakkauteni teihin." Silloin Tristan painoi huulensa hänen huulilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät