Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Koko tämä masentava tuomio lausuttiin mitä tyvenimmällä äänellä, tuskin kohosi punaa puhujan poskille, hän vaan siiloin tällöin ojensi rauhallisesti, ikäänkuin pois torjuen, kätensä kirjanpitäjää kohtaan. Charlotte oli pysähtynyt kuin kiininaulattuna hän näkyi unhottaneen tuoneensa minut mukanansa saadakseen lopun asiasta. "Hän puhuu hyvin", mumisi hän itsekseen.
»Saat juuri sillälailla», sanoi nuorukainen ja laski toisen kätensä hänen vyötäisilleen. Tyttö lähensi päätään kysyvin katsein... »Ei, ei!» sanoi nuorukainen ja laski kuin hellästi torjuen toisen kätensä hänen olkapäälleen. »Miksi ei nyt?» kuiskasi tyttö kuin rukoillen. »Siksi, että näin on parempi. Sinun tulee vaan ikävä, kun minä olen tämmöinen kulkija ja meidän kuitenkin täytyy erota.»
Se lamasi voiman ja hyyti veren. Ja ikäänkuin tätä näkyä torjuen nuori vaimo vihdoin kätki kasvot käsiinsä, nyyhkyttäen ja väristen. »Sinun sielusi, sinun sielusi, Olavi!» vaikeroi hän kuin pieni lapsi. Olavi seisoi kuin unen ja valvonnan rajalla. Mutta nähdessään toisen värisevän ja nyyhkyttävän, hän ikäänkuin havahtui, koettaen irtautua tuosta kauhun lumouksesta.
Paljoutt' ihmisien enp' etsien enk' ikävöiden koonnut tänne mä teit' eri kaupungeista ja maista, vaan ett' innoin pois te akhaijit torjuen Troian 223 vaimoja varjelisitte ja hentoja lapsia. Siksi kansaa näännyttäin elatusta ja lahjoja teille ain' otin, että sit' alttiimp' ois joka ainoan uljuus. Kaikki te suoraan siis nyt päin vihamiehiä, menköön taikkapa jääköön henki!
»Olet oikeassa, Regina», vastasi hän. »Jo sinunkaan tähtesi en saa heitä ärsyttää.» Hän näki kuun valossa, kuinka tytön kasvoille lehahti tumma punastus. »Minun tähteni, herra?» sammalsi Regina. »En tiedä, mitä tarkotatte?» »Hyvä, hyvä», vastasi Boleslav torjuen. »Mutta mitä aioinkaan kysyä, Regina, oletko tyytyväinen palveluspaikkaasi? Puuttuuko sinulta mitään?» Tyttö tuijotti häneen vaieten.
En milloinkaan, en milloinkaan! sanoi Marja, kiihkeästi torjuen, posket leimahtaen. Kovin pahastuvat, jos et tee, niinkuin pyytävät. En milloinkaan, en milloinkaan minä tätä poikaa sen miehen polvelle laske! Mutta minnekäs sinä sen panet? Lähden täältä, kotiini vien. Ei ne päästä eivät ne sinulle ainakaan lasta anna. Leppyisit viimeinkin, Marja, ja lepytkin, kun tulee.
Hän kohotti päänsä, häpeän sijaan ilmestyi kasvoille julkeus ja viha. »Uutelan!» huusi hän kuin veristä häväistystä torjuen. »Uutelalla ei sen kanssa ole mitään tekemistä!» Keskitalo luuli maahan vaipuvansa. Enin häntä kauhistutti tyttären kasvojenilme. »Herra Jumala!» vaikeroi hän. »Keskitalon suvussa ei ole ollut ainoatakaan huonoa ihmistä.» Tytär yhä yltyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät