United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinkuin jo tästäkin näemme viipyi Mérimée ulkomaanmatkallaan noin viisi kuukautta. Kun heinäkuun vallankumous tapahtui, oleskeli hän par'aikaa Madridissa, mistä hän suurella riemastuksella ja runsailla toiveilla tervehti vapaamman ajan koittoa. Ylipäänsä ei hän kuitenkaan malta olla mistään pientä pilaa laskematta, ja niinpä kirjoittaa hän eräässä kirjeessä tästäkin verisestä tapauksesta tavalliseen leikilliseen tapaansa: "J'ai passé
Lewenhaupt väkineen astui maihin Haminassa, ja millä toiveilla Ruotsissa odotettiin hänen sotaisia urostöitänsä, pääsi ilmoille muun muassa seuraavissa säkeissä: Taashan taivaan aurinkoinen Säteitänsä lähettää, Ja se Svean vielä pukee Purppuransa loistohon. Sulle kunnia valmistelee Maineen, jok' ei unohdu, Urostöitäs mainioita Jälkimaailma ylistää.
Nyt hymähti taloudenhoitajatar jo vallankin leppeästi, ja Henrik läksi sieltä hyvillä toiveilla, eikä enää mennyt muita kortteereja katsomaan. Hän oli tässä juoksussa ja näissä tuulissa aikalailla vilustunut. Rintaa painoi, poskipäitä epäillyttävästi kuumotti, silmät eivät tahtoneet mitään katsella, aivastutti, ja vielä oli omituinen, epämiellyttävä vaiva niskassa.
Koska olin jo kauan aikaa sitten herjennyt kehoittamasta häntä heikoilla toiveilla, en tehnyt muuta muistutusta tähän ilmoitukseen, kuin että arvelin, että hän ehkä pian saisi nähdä Marthan. Ne mietteet, joita asia minussa synnytti, pidin takanani, ja ne olivat hyvin vähäpätöiset. Noin neljätoista päivää sen jälkeen kävelin eräänä iltana yksinään puutarhassa. Minä muistan hyvin sen illan.
Hän päätti itsensä ja kilpailijansa väliin nostaa ylipääsemättömän sulun; hän päätti vallata Ionen ruumiin. Tässä rakkaudessa, jota oli niin kauan valmisteltu ja jota oli ravittu puhtaammilla toiveilla kuin pelkillä aistihimoilla, ei häntä tosin pelkkä omistaminen tyydyttänyt. Hän ei tahtonut vallata vain Ionen kauneutta, vaan myöskin hänen sydämensä ja henkensä.
Ja kun näin kaikki olivat ko'ossa ja istuivat katselemassa toisiansa, toinen tunsi toisen asiat ja kuinka paljon hän oli pannut alttiiksi, kuinka hiljaiset ja hurskaat he olivat, kuinka Jumalan käsi tähän asti oli heitä suojellut eikä nytkään heitä suinkaan jättäisi jos ei minun ansioiden tähden, niin muiden silloin saivat voimia rukouksista, hymyilivät ystävällisesti toisillensa ja menivät hyvillä toiveilla kotia.
Eilen sain telegrammin, jotta saan tulla niin pian kuin vaan ennätän. Hm! Odottamattapa toteutui toiveeni. Niin näkyy. Emma. Mitä me tässä suotta kiertelemme. Sano suoraan, mikä sinua vaivaa. Minulle voit, jos kelle, sydämmesi avata. Emma katselee äänetönnä maahan. Oletko rakastunut? Minä näen sen silmistäsi. Minuunko? Keneenkäs muuhun! Turhilla toiveilla petät itseäsi. Mitä? Itsekseen.
Sellaisen ky'yn antaa eläimellinen osa meidän olemisessamme ja hengellinen vielä korkeimmassa määrässä sentään, ja tuo on senvuoksi kuin me iloisella miehuudella, rukouksella ja toiveilla voimme läpikäydä mitä hyvänsä jotakin parempaa voi ja täytyy kuohua jokaisesta murteesta; tuo pahe on vieras esine, myrkky, ja Jumala on antanut meidän sielullemme itseparantamisvoiman poistaaksemme sitä.