Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Miksi ette ilmoita nimeänne ettekä mainitse sitä, joka lähetti minulle tervehdyksen? Sen sanon kernaasti, mutta laulajana täytyy minun saada sanoa se laulussa. Muukalainen otti esille sitransa ja istahti katse kiinnitettynä Sprengtportiin: Näen että olette paljon kärsinyt; niin minäkin, sentähden ymmärrämme toinen toistamme.
Sanotaan kyllä olevan monta onnetonta ja murheellista avioliittoa; mutta saattaisimmeko me koskaan lakata toinen toistamme rakastamasta, ja koskaan toivoa ennen olla ijankaikkisesti eroitettuna kuin yhdistettynä?» Toivonen vastasi ja sanoi: »Me tulemme olemaan onnelliset toinen toisemme kanssa, niinkauvan kuin elämme maan päällä; mutta meidän pitää tehdä kolme lupausta.
Minä pyrin valoon, korkeuteen, vapauteen!» »Niin mekin», virkkoi Yrjö. »Niin, aivan niin», todisti Elias. »Ja sen eteen me elämme ja kuolemme», lisäsi Yrjö. Ilon valoa välähti Miihkalin kalpeille kasvoille, kun hän vastasi: »No niin, se ajatus on jo kauan piileskellyt minun sielussani.» »Ymmärrämmekö sitte toinen toistamme?» kysyi Elias.
Ystäväni saikin hotellin välityksellä mukiin menevän ratsun vuokratuksi ja oli kahtena päivänä rouva Nierotin huomaavaisena ritarina. Toisen päivän illalla hän tuli huoneeseeni, löi hansikkaat pöytään ja sanoi: »Nyt se ilo saa päättyä! Arvaas, mitä metkuja hänellä oli?» »Horjahti kai kainaloosi!» »Vielä mitä! Jospa olisikin! Hänellä oli täysi kyselyohjelma meidän töistämme.
"Kummoinenka loppu tästä perästäkin tulee?" "Tiesi Jumala". "Anni! Emmekö me yhteen aikaan pitäneet toinen toistamme sydämmestä hyvänä?" "Pidimme kai yhteen aikaan". "Eikö se enää käy laatuun?" "En tiedä". "Minkä tähden sinä noin minulle vastaat?" "Sen tähden, että sinä noin kysyt." Lents peitti kasvonsa molempiin käsiinsä, ja sillä lailla hän sitte istui melkein koko pitkäsen yön.
Ja minä ajattelin: "Kuinkapa toinen toistamme kummaksummekin, kun tuo suuri päivä tulee, joka riisuu kaikki valepu'ut ja ottaa pois kaikki varjoovat malat silmistämme!" Vaara ei vielä ollut ohitse.
Kumpikin oli osaansa tyytyväinen, ja he halusivat vain jäädä asumaan liki toisiaan, "jotta", kuten he sanoivat, "aina saisimme nähdä toisiamme, puhella keskenämme ja auttaa toinen toistamme". Oli kuitenkin tarpeen, että heillä kullakin oli oma asuntonsa. Margareetan asumus sijaitsi keskellä laaksoa, juuri hänen alueensa rajalla.
Semmoiset tuumat pidimme ensin leikkinä, vaan siitä tulikin täysi tosi. Pääsiäisen edellä saapui lautamies luoksemme ja haastoi meidät oikeuteen vastaamaan töistämme. Emme vielä sittenkään osanneet yhtään peljätä, kun tiesimme olevamme syyttömät, sen jälkeen kuin sopimus, josta olen kertonut, tuli toimeen.
"Mutta, täti," minä eräänä päivänä sanoin, "eikö olisi ollut suloisempi yhdessä täällä alaalla valmistua ijankaikkisuutta varten? Yksi vuosi taivaassa siirtää varmaankin sen, joka on siellä ylhäällä, niin kauas meistä, jotka olemme jääneet tänne alas, että siellä tuskin enää oikein toinen toistamme ymmärrämme."
*Rebekka*. Minä tahtoisin sentään mielelläni tietää sen. *Rosmer*. Me seuraamme toinen toistamme. Minä sinua ja sinä minua. *Rebekka*. Niin minäkin melkein luulen. *Rosmer*. Sillä nyt me kaksi olemme *yksi*. *Rebekka*. Niin. Nyt me olemme yksi. Tule! Niin menemme iloisina. Yhdessä ulkona tähän aikaan? No, entä sen minä sanon ! Hm! 'sus siunaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät