Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Siellä työskenteli muutamia, tätä taidetta varten Euroopan Venäjällä opetettua tyttöä, maalaten pyhäinkuvia. Mitään itsenäisyyttä aineiden käsittelyssä ei tietystikään tullut kysymykseen, mutta tarkasti ja hyvin tekivät he työnsä. Minä kysyin kuinka paljo taulu, joka kuvasi Kristusta ristillä, puoliko'ossa maksaisi, ja muistelen sen hinnaksi ilmoitetun 50 ruplaa ilman puitteita.
»Olen saattanut nähdä teitä joskus pienenä poikasena, vaan en voi muistaa ollenkaan.» »Ette tietystikään, sillä minä olin pieni kun viimeksi näitte, ja tuskin huomasittekaan minua silloin. Vaan ehkä muuten muistanette nimeltä. Minä olen Tuira.» »Erkki Tuira!» lausui Viion leski ilahtuneena ja osoitti hänelle tuolia vieressään pyytäen siihen istumaan.
Vaikka ohjelmassa seisoikin ainoastaan Paul Delairin nimi, täytyi minun kuitenkin useampien viikkojen kuluessa kestää kaikellaisia panetteluja ja uhkauksia. Näille en tietystikään antanut sen suurempaa merkitystä.
Tietystikään ei siinä ollut mitään, mutta kuitenkin täytyi vaan silmiänsä siinä kohden pitää, ja pahalta olisi tuntunut, jos ne olisi pitänyt pois kääntää. Mitäpä niistä kääntäisi? Haaveksi häntä nyt kerran aikuinenkin mies. Tornikello löi harvakseen jossakin päin. "Yks kaks kolme ." Kauan sen ääni värisi ilmassa, mutta ei se lyönyt enää. Siis neljännestä vaille. Neljännestä vaille montako?
Sen ohessa hänen heikko sielunsa oli täydellisesti riippuvainen hänen vaimonsa pahanilkisestä, mutta voimakkaasta luonteesta. Sellaista kuningasta eivät etevimmät gootit tietystikään olisi tahtoneet Teoderikin valtaistuimelle.
Kristillismieliset lukijat kiiruhtaisivat heti tähän vastaamaan, ettei Kalevala tietystikään Jumalasta puhu, sillä eivät vanhat pakanalliset suomalaiset mitään tienneet monoteismin yhdestä ainoasta Jumalasta. Pinnalta katsoen saattaa siltä näyttääkin. Kalevala ei puhu Jumalasta kristillisessä merkityksessä. Mutta onko silti sanottu, että Kalevala ei mitään Jumalasta tiedä? Ajatelkaamme vähäsen.
Tokkohan kerromme kenellekään? Emme kerro, emme tietystikään, vaikka kuinka uteleisivat. Päätetään, ettemme milloinkaan maailmassa kerro tätä yhdellekään ihmiselle. Taikka kertoisimmeko sitten kun olemme viidenkymmenen ikäisiä mummoja? Niin, silloin jo kyllä voimme kertoa. Ei sitten enää ole vaaraa. Tämä tulee olemaan meidän suurin salaisuutemme elämässä. Etkö usko? Uskon minä.
Mutta, hyvä rouva, rouva Evans on niin kivuloinen ja hermostunut. Hermostunut! Elkää sitä sanaa tämän koommin mainitko! Joka nainen on nyt muka hermostunut. Hän ei tietystikään voi nousta aikaisemmin aamusilla, koska hän on hermostunut. Hän ei voi ommella säntillisesti, koska hän on hermostunut. Minäkin olisin yhtä hermostunut, jos hänen tavallaan itseäni hemmottelisin.
HILMA. En minä muusta välitä, kunhan saan tavata Janne Poikosen. Minulla on hänelle asiaa. ELVIIRA. En ole nähnyt Jannea tanssissa pitkään aikaan. Onkohan hän mennyt jo pois? ELVIIRA. Ei hän pois ole tietystikään mennyt, vaan on kai tuolla meren rannalla tai maantiellä kävelemässä jossakin. HILMA. Mennään sinne. ELVIIRA. Kyllä sinä ehdit hänet tavata. Istutaan täällä ja puhellaan.
Loviisa. Ei tietystikään! Hän on ennakkoluuloton... Minä en huoli yhtään peljätä... Hyvä! Loviisa. Veljeni on suositellut teitä vakavaksi nuoreksi mieheksi... Heikkinen. Minä kiitän! Loviisa. Oletteko raitis? Heikkinen. Ehdottomasti raitis! Loviisa. Ja säästäväinen? Heikkinen. Tavattoman säästäväinen! En koskaan maksa enemmän kuin kaksikymmentä penniä pullollisesta soodavettä. Loviisa. Hyvä!
Päivän Sana
Muut Etsivät