United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Minun tietoni on siis turhaa?» uneksija huoahti. »Kylvömies ei soimaa kohtaloa, ellei hän ohdakkeita kylvettyään saakaan jyviä. Sinä olet kylvänyt rikosta; älä syytä sallimusta, ellet hyveen palkkaa korjaisikaan.» Näyttämö muuttui yhtäkkiä. Arbakes oli ihmiskäden seassa.
Siellä paistaa luojan päivä, Tuores metsä tuoksuaa, Kukat kukkii kumpuella, Puro pieni pulppuaa. Siellä kuulen kosken pauhun, Siellä linnunlaulut myös, Siellä nään mä, ett' on luonto Sentään parhain taidemies! Mitä huolin valtikasta, Mitä kunniasta. Mitä joukon suosiosta Taikka maailmasta? Mikä on mun elon määrä, Oikeako vaiko väärä Tietoni on elämästä Tästä, tästä Totuuden mä tahtoisin.
En ilman mitänä mahda. Mutta vanha tietäjä kivahti: Kun ei tietoni kelvanne, mitäs tulit! Hae sanasi, mistä saat, minulta et saa!
Mi orjuutta, se kurjuutta; mi sortoa, se valhetta, mut mikä meill' on vapautta, on totuutta, on rakkautta. Mi lämpöä, se henkeä; mi taistoa, se eloa, vapauden auringossa vaan, saa ihmishenki kukkimaan! Mitä huolin valtikasta, mitä kunniasta, mitä joukon suosiosta taikka maailmasta? Mikä on mun elon määrä, oikeako vaiko väärä tietoni on elämästä tästä, tästä totuuden mä tahtoisin.
Minä vedän hänet maailmaani. "'Minun on vain vähän vaikea tavata oikeata äänensävyä. "'Minun on siksi luettava Cassiodorusta." "Cethegus", huudahti Julius valittaen, "oletko sinä tuon kirjoittanut?" "Luulin sinun tuntevan käsialan. "Hän kyllä kieltää sen. Hän väittää valheeksi kaikki tietoni ja aavistukseni.
Entä jos minä todella en ole mitään muuta kuin mitä olen nykyisyydessä! Ja mitä minä olenkaan nykyisyydessä, jollen ole sitä mitä olen kuvaillut olevani, jollen ole juristi ja tulevaisuuden mies? Olenko sitä, mitä tietoni edustavat, sitä, mitä minä tunnen roomalaisoikeutta, kansallistaloutta, valtiotiedettä ja niin edespäin?
Mutta sittenkuin ensinmainittu tieto kerran on keksitty, uskotaan sitä aivan yhtä varmasti kuin jälkimmäistäkin. Mitä taas Jumalaan tulee, olisi tietoni hänestä ensimmäinen ja kaikista helpoin, ellen olisi niin kokonaan etuluulojen vallassa ja ajatuskykyni aistillisten esinekuvain saartamana.
Olispa minulla sinulle, poikaseni, jotain antamista, mutta tokkohan kelvannee. Mitä? Olisko isällä raha-apua vai mitä? kysyin minä. Hm, hm! Onpa sitä elämässä kalliimpaakin kuin kulta ja hopea, arveli isä. Jospahan olisit isän poika, niin antaisin sinulle kaiken tietoni. Arvasin mitä tietoja hän tarkoitti ja vastasin: Enhän minä niitä muistaisi. Yks yö ne muistoon painaa, sanoi isäni. No, miten?
Ja kun ajattelin vähän enemmän asiaa, tulin huomaamaan, että minulle olisi ollut tarpeen olemassa hyvin iso joukko housuja, että olisi ollut aina muuttaa, sen mukaan kun kasvoin tai vähenin. Kuitenkaan en puhunut siitä mitään, vaan pidin tietoni itse. Tehtyäni pienen pyörähdyksen laattialla, sanoin muorille: Muistatteko muori sitä aikaa, jolloin minä vanhasta pienennettiin?
Sanoi nuori Joukahainen: "Hyväpä isoni tieto, emoni sitäi parempi, oma tietoni ylinnä. Jos tahon tasalle panna, miesten verroille vetäitä, itse laulan laulajani, sanelen sanelijani: laulan laulajan parahan pahimmaksi laulajaksi, jalkahan kiviset kengät, puksut puiset lantehille, kiviriipan rinnan päälle, kiviharkon hartioille, kivihintahat kätehen, päähän paatisen kypärän."