Kun slavofiilinen mieliala ja aatelinen syntyperä kävivät riittävästä pätevyystodistuksesta tuohon kahtalaiseen virkatoimintaan, ovat monet tietämättömyydestä ja laiskuudesta, pahaa tarkoittamatta, raskaasti rikkoneet kansaa vastaan.

Teollisuuden epäkohdat, mitkä te kuvaatte niin kauheiksi, johtuvat tietämättömyydestä. Yhteiskunnan eri kerrokset ovat joutuneet liian kauaksi toisistaan.» »Villi intiaani ei ole niin julma ja petomainen kuin kapitalistiluokka», kuului vastaus; ja sillä hetkellä minä vihasin häntä. »Te ette tunne meitä», vastasin. »Me emme ole julmia emmekä petomaisia.» »Todistakaa se», hän haastoi.

Hän kysyi taas: »Eihän tästä Huttusesta nyt saa mitään selvääkään... Mitä se Ihalainen sinne Pyhäselän pohjaan meniMoisesta tietämättömyydestä ynseäksi tekeytyen huudahti Ville Huttunen: »Mitä se sinne meni! Se kun mies lähtee pahanhengen kanssa kujeilemaan, minkä tämäkin Ihalainen, niin sen ei pitäisi vettä myöten lähteä Ameriikkaan.

Sidoniessa, Jansouletissa, Mérautissa y.m. Daudet ei Doumicin mielestä luo perikuvia, vaan yksilöitä. Tämä ei oikeastaan ole mikään puute, vaan se tulee siksi, jos runoilija tietämättömyydestä syrjäyttää tapausten yleiset, johtavat lait, eikä osoita, mikä yksilössä on lajia ja missä suhteessa yksilö on perikuvaan. Silloin voi sanoa, ett'ei runoilija ole voinut kohoutua perikuviin.

Terve järki on erinomainen ja tarpeellinen sielumme pohjalla, mutta sillä ehdolla ainoastaan, että ylevä levottomuus vartioi sitä ja tarpeen tullen muistuttaa sitä sen äärettömästä tietämättömyydestä; muutoin se on vain järkemme alhaisten ainesten piintynyttä tottumusta. Mutta mehiläiset ovat itse vastanneet Kirbyn ja Spencen tekemään huomautukseen.

Kuulkaapas, te provossin apulainen, näettehän te, että se tapahtui aivan tietämättömyydestä. Pitäisihän teidän toki armahtaa näin nuorta muukalaista. Meidän maassamme hän ei ole tottunut näkemään näin innokkaita virantoimittajia kuin te ja teidän päällikkönne on

Ja nyt lapsi vapaaehtoisesti kuolemalla oli viisaankin tietämättömyydestä pelastanut! Oi sinä kohtalon kumma kulku, sinä luojan pohjaton viisaus! Kalevalassa on runo, joka vielä selvemmin kuin Aino-legenda viittaa tulevaa aikaa kohti, runo, jota pidetäänkin kristillisellä ajalla syntyneenä ja kristillisen mielikuvituksen luomana.

Minä en ole mahdollinen enää sieluni ijäistä ihannetta palvelemaan! MAUNU TAVAST: Sinä, Olavi? Monet ovat sinun laillasi elämänsä aamussa erehtyneet. OLAVI: Mutta minulla ei ollut lupa erehtyä niinkuin muilla! Minä olin kuitenkin asettanut pyhän päämääräni niin korkealle! Muut voivat erehtyä heikkoudesta ja tietämättömyydestä, en minä, en minä, Olavi Tavast!...

Tuon suuren tunnustuksenko tieteen tietämättömyydestä, joka tuntee itseään, mutta tavallisesti pysyttelee toimettomana ja lannistaa uteliaisuuden, joka ihmiselle on tarpeellisempi kuin itse viisaus, vaiko kenties hypoteesin lajien muuttumattomuudesta ja jumalallisesta luomisesta, joka on huonommin perusteltu kuin oma hypoteesimme, ikipäiviksi poistaa probleemin kehityskelpoiset ainekset ja selviytyy selittämättömästä kieltäytymällä sitä tutkimasta?

Hallitukset, te toisten kustannuksella rehentelevät, te kansan tietämättömyydestä hyötyvät, te, jotka ylpeilette siitä, että teillä on taito käyttää hyväksenne sitä, jonka toiset ovat valloittaneet, ne, jotka uskaltavat kuolla niin sotatantereella, kuin nälkään ja kurjuuteen, tienraivaajina tieteen ja taiteen mailla. Kuolemaan tuomittuina tervehdimme sinua, Cesar!