United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun slavofiilinen mieliala ja aatelinen syntyperä kävivät riittävästä pätevyystodistuksesta tuohon kahtalaiseen virkatoimintaan, ovat monet tietämättömyydestä ja laiskuudesta, pahaa tarkoittamatta, raskaasti rikkoneet kansaa vastaan.
Aikaisemmin slavofiilinen puolue oli ollut valmis sopimaan Saksan kanssa Habsburgien monarkian kustannuksella niillä ehdoilla, että Posen luovutettaisiin Venäjälle ja Itävallan läntiset maakunnat Saksalle , nyt se, vuodesta 1879 alkaen, Saksassa näki Venäjän vaarallisimman vihollisen ja venäläis-ranskalaisessa liitossa sopivan keinon sen kukistamiseksi.
Kateutta herätti se, että läntisten rajamaiden asukkaat olivat korkeammalla aineellisen kulttuurin asteella kuin hallitseva kansa valtakunnan keskustassa. Vihaa oli vanhastaan puolalaisten ja venäläisten kesken, ja se vain kiihtyi raa'asta sortopolitiikasta. Vihaa saksalaisia ja suomalaisia vastaan lietsoi keinotekoisesti Venäjän kansassa slavofiilinen sanomalehdistö.
Jumala oli Venäjän kansalle, niin slavofiilinen oppi julisti, Aasiassa määrännyt vapauttajan ja sivistyksen-levittäjän tehtävän.
Tällaisen valtiollisen aseman täytyi johtaa slavofiilinen puolue hittoon Ranskan kanssa, joka oli oleva keinona ja tarkoitusperänä Venäjän vanhan Itämaan-politiikan päämäärän saavuttamiseksi, Konstantinopolin valloittamiseksi. II. Venäläis-ranskalainen Uitto.
Aleksanteri III. Pobedonostsev. 4. luku: Kansantalous ja finanssipolitiikka 1881-1904 .............. 59 Slavofiilinen talouspolitiikka. Bunge. Maataloudellisia pulmia. Talonpoikais- ja aatelispankki. Vyshnegradski. Tullisota. Nälänhätä. Witte. Kauppasopimuksia. Kultakannan toimeenpano. Suurteollisuus. Työväenoloja ja työväen suojeluslainsäädäntö. Pääomien maahantuonti.
Tässä tarkoituksessa slavofiilinen Moskovassa oleva puoluejärjestö, joka käytti viatonta nimitystä "slaavilainen hyväntekeväisyysyhdistys", oli perustanut Pietariin salaisen "keskuskomitean", jonka puheenjohtajana toimi perintöruhtinas ja joka oli läheisimmässä yhteydessä Venäjän Konstantinopolissa olevan lähettilään, kenraali Ignatievin kanssa.
Vaikka slavofiilinen oppi hylkäsi perustuslaillisen hallitusmuodon lahoavan Länsi-Europan tuotteena, niin ei se kuitenkaan torjunut luotaan ajatusta kansan osanotosta lainsäädäntöön "semski soborin", 16. ja 17. vuosisadan neuvoa-antavan säätyparlamentin muodossa.
Samaan aikaan Miljukov vannotti äskeisiä liittolaisiaan kieltäytymään yhteistyöstä ministeripresidentin kanssa, minkä he sitten tekivätkin. Kun myöskin slavofiilinen Moskovan aatelismarsalkka Samarin kieltäytyi hänelle tarjotusta pyhän synodin yliprokuraattorinvirasta, niin Stolypinin duumattomana aikana edelleen täytyi hallita valtiota virkavallan miehillä sekä 87. §:n, tuon hätäpykälän, avulla.