Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Minä sanon, että olen siitä vallan varma, pitkitti isäntä, sillä kun minä kerroin hänelle, että te, arvoisa herra, olitte herra de Tréville'n suosikki ja että teillä oli kirjekin tuolle kuuluisalle herralle, kävi hän sangen levottomaksi, tiedusteli minulta missä kirje oli ja meni sitä tietänsä keittiöön, jossa hän tiesi teidän takkinne olevan.
Vanhus vei sitten käden otsalleen ja sanoi että minä kai olin se poika, jolla oli hopeanappi. »Olen; mitä sitten!» vastasin vähän ihmeissäni. »Hyvä», lausui vanhus, »silloin on minulla sinulle muuan sana sanottavana. Sinun tulee seurata ystävääsi Torosayn kautta hänen kotipuolelleen.» Sitten hän tiedusteli minulta, miten tänne olin tullut, ja minä kerroin kaikki vaiheeni.
Tuuli lensi toivoa täynnä meren yli ja tiedusteli eivätkö lintuset pian tulisi; sillä metsässä oli jo heille asunto valmistettu. Siinä oli kaikki järjestetty kesävieraita vastaanottamaan; tuuli oli itse puhdistanut metsää; se oli kantanut kuivat lehdet ja oksat kauas ulos lahdelle, jotta siellä saisivat purjehtia merelle.
Hän töyttäsi ulos niitten välitse ja, juosten portaita alas, joutui huoneesen, jossa vuoteen-omainen ijäkäs mies oleskeli. Vanhus tiedusteli metelin syytä, vaan ennen vastauksen kuultuaan kuoli pelosta, kun hän näki edessään hirmuisen olennon, joka oli paksulta peitetty verellä.
Kerran, kun äiti ja Synnöve olivat maitohulikkoja pesemässä, tutkisteli äiti, keneen hän oikeastaan oli mieltynyt. Tämä tuli niin äkkiarvaamatta, että Synnöve punehtui. "Oletko kenellekään jonkinmoista lupausta antanut?" tiedusteli äiti uudestaan ja katsoi häneen vakaasti. "En", vastasi Synnöve. Eikä siitä asiasta sitten enää puhuttu.
Hänestäkin oli mieluista kauniin ja ystävällisen Helsingin tädin muisteleminen. Oliko paikkakunnalla suuri sivistystarve? tiedusteli parooni. Mikä? Jaana ei ymmärtänyt. Tarvittiinko koulua, tarkoitan minä? Niin no, sanoi Jaana hämillään. Hän ei voinut käsittää sellaista kysymystä. Tarvittiinko maantietä? Tarvittiinko tähtiä taivaalla tai kauppias Luikarista? Koulu oli ollut ja koulu oli mennyt.
Sitten tiedusteli hän, muistiko Synnöve iltaisin levolle mennessään lukea Jumalan sanaa: "sitä et saa jättää," lausui hän, "muuten käy työ kehnosti seuraavana päivänä." Kaikki kun oli kunnossa, lähtivät he äyräälle lehmiä odottamaan. Istuttuansa kysyi äiti Ingrid'iä, eikö hän kohta jälleen palajaisi paimenmajalle. Ei Synnöve siitä asiasta tietänyt enemmän kuin äitikään.
Ovi aukeni äänettä, joku pisti päänsä sisään, ja "Onko Synnöve täällä?" kysyttiin varovasti; kysyjä oli Ingrid Kuusela. "On kyllä, tule lähemmäksi!" lausui isä, Ingrid seisoi aprikoiden. "Tulehan vaan! täällä asiat kaikki ovat selvällä," lisäsi hän. Kaikki katsoivat tyttöön. Ingrid joutui hämilleen. "On täällä ulkona muitakin," sanoi hän. "Kuka sitten?" tiedusteli Guttorm... "
Hän kuolee, minä tiedän sen, minä tunnen sen sekä sielussani että ruumiissani. Onko lääkäri käynyt toistamiseen? Kävi. Tuottaisin hänet vaikka joka päivä. Tahdon koettaa, mitä ikinä vain voin. Ei tohtori puhunut paljo, mutta katse puhui sitä samaa, mitä itsekin tunnen. Onko miehellänne paljo tuskia, tiedusteli Toini.
Ei mitään luikerteluja, herra Stark! huusi kivalteri, tarttuen mustalaisen käsivarteen; luuletteko olevanne tekemisissä kakaran kanssa? Mitä te oikeastaan touhuatte, herra kivalteri? kysäisi muuan vieraista, joka oli kutsuttu ryypylle. Mitä tekemistä on kivalterilla toisten lompakkojen kanssa? tiedusteli eräs toinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät